kennel Käpälämäki

Syyys kuulumisia

2010-11-22T17:21:00.000+02:00

Kesän ja alkusyksyn näyttelyistä jäi myös yksi kasvattajaluokan voitto ja sijoitus BIS 4 kasvattajaksi. Vega sai ekan sertin ja VSP:n Hulda ja Zola vuoroin serteja ja varaserteja. Zola myös VSP ja kerran jopa ROP. Aika vähän ollaan loppujen lopuksi näyttelyissä reissattu eli suhteellsest erinomaiset tulokset. Vielä mennään Tukholman voittajanäyttelyyn ja Messukeskuksen molempiin näyttelyihin joulukuussa Huldan ja Zolan kanssa. Ruotsinmatka on samalla sukulointia. Kesän-syksyn mejä-kokeistakin saatiin Zolalle kaksi tulosta.
Hulda Hurmaavalle suunnitellaan kevätpentuja 2011, jos kaikki menee kohdalleen.

2010 Käpälämäki koirien tapahtumia

2010-02-11T15:35:00.027+02:00

www.koti.mbnet.fi/mayris, omat kotisivut

5.5.2010
Ludde on löytänyt oman kodin Vantaalta. Näemme sitä varmaan näyttelyissä ja ensin Match Show.ssa. Harrastamme kasvatustoimintaa pienimuotoisesti, meille ei ole uusia pentuja tulossa ennen ensi talvea. Yritämme järjestää kasvattitapaamisen kesällä Karkkilassa ja syksyllä täällä jossain.

11.4.2010
Ludde etsii hyvää omaa kotia. Se on meille hyvin rakas, mutta toivomme silti sille vielä omaa kotia, jossa se voisi olla perheen keskipiste. Ludde on aivan ihana persoona, sosiaalinen sekä ihmisiin että toisiin koiriin. Osaa jo paljon peruskoulutusasioita. Sitä on totutettu olemaan yksin päivällä omassa huoneessa. Siellä se lähinnä nukkuu omassa sängyssään. Samoin se vielä nukkuu yöt yksin. Ei olla haluttu ottaa sitä sänkyyn muiden koirien sekaan, ahdasta on jo muutenkin. On totutellut olemaan kolmessa eri kodissa, maailma on avarampi kuin oma koti. Kävelyretkiä tehdään jo montaa eri reittiä, kahdessa eri puistossa.
Ludden reviisi levisi kotona keittiön ja eteisen lisäksi tv-huoneeseen, saa katsella yhdessa iltaisin telkkaria muiden koirien kanssa ja remuta matoilla. Ludde on varmaan ketterin mäyris mitä meillä on ikänä ollut. Ei olla nosteltu sitä minnekään. Pääsi jo monta viikkoa sitten yli keittiön aidan ja piti laittaa siihen koiraportti lisäkorkeudeksi. Telkkaria katsellessa ei jäänyt ihmettelemään sitä, miksi kaikki istuu sohvalla, vaan pomppasi itse sekaan. Samoin nojatuoliin, joka on Vegan lempituoli. Ja jos makuuhuoneen ovi jää auki, on siellä sängyllä totta kai, kuten muutkin koirat.
Ludde on osannut jo monta viikkoa kävellä portaat ylös ja tänään onnistui jo alasmenokin. Hissillä on kuljettu ihan vain totuttelun vuoksi (rämisee). Luddella on oikein hyvä koordinaatio ja ikäisekseen varmaan vahvat lihakset.

Minni lähti pääsiäiseksi omaan kotiinsa, saa nähdä raaskivatko enää tuoda hoitoon takaisin. Ludde pääsi Ottilian luo Zolan seuraksi remuamaan. Nukkui kuulema kiltisti sängyn vieressä lattialla omassa koiranpetissä, vaikka Zola nukkui ylhäällä..
Pääsiäisen jälkeen paluu arkeen ilman siskoa. Ludde ulkoilutetaan yleensä yksinään tai joskus Uuvan tai Zolan kanssa. Vegan ja Sasun kanssa se ei ulkoile, koska ne ovat turhan reviiritietoisia meidän kadulla. Ludde on opetellut ulkoilemaan ilman koiraseuraa ja etsii seuran sitten puistosta sitäkin hanakammin. Ollaan opeteltu myös vain väistämään koiria ja ihmisiä kadulla. Kaikki ei halua tervehtiä, eikä kaikki toiset koirat tykkää edes pennuista kotiovensa lähistöllä. Ludde vain istuu ja ihmettelee ohimenijöitä. Samoin ollaan puistossa opeteltu, ettei mennä kaikkien ihmisten lahkeen juureen nuuskimaan. Kaikki ihmisetkään ei tykkää koirista.

Lumi on sulanut ihan silmissä. Ludde sai varsinaisen hepulin, kun kiivettiin paljaalle kalliolle. Oli siellä myös heinikkoa ja pupun ja myyrän jälkiä mitä ihmetellä. Sama juttu puistossa, josta löytyi jo nurmikkoa. Ludde sai aivan hirmuisen juoksuhepulin. Paineli täyttä vauhtia ympyrää.
Ludde käyttää edelleen valjaita ja lisäksi harjoitellaan nyt flex-in käyttöä. Lyhyellä remmillä mennään kyllä kadulla ja aina kelataan lyhyeksi, kun tulee koiria vastaan puistossakin, jotta tutustutaan rauhassa ilman hösellystä. Ja nähdään mitä mieltä vastapuoli on, ettei olla turhaan liian tuttavallisia. Ludden vapaana juoksutus vaatii jo aika lailla tarkkaavaisuutta. On ehdittävä houkutella luokse, jos joku lähestyy, jotta ollaan kytkettyinä ensi kertaa kohdatessa molemmat osapuolet. Myös irrallaan juoksevia olemme tavanneet hihnassa, istuminen on rauhoittava ele ja yleensä vastapuoli istuvan pennun nähdessään hidastaa vauhtia.

28.3.2010
Ludde etsii vielä hyvää kotia. Ludde on aivan ihana persoona, todella reipas, avoin ja ystävällinen luonne. Ja kasvatettu kaikkien oppien mukaisesti ikäkautta vastaaviin asioihin totuttelelmalla. Se on opetellut myös yksinoloa. Emme ulkoiluta sitä aikuisten koiriemme kanssa (Uuvaa lukuunottamatta toisinaan) vaan se on saanut tutustua yksinään tai siskon kanssa muihin koiriin ja ihmisiin. Sillä on jo monta tuttua puistossa. On opeteltu myös vain ohittamista, koska kaikki koirat ei tykkää edes pennuista. Ludde on saanut jo kaikki kolme rokotusta.

Minni lähti viikonlopuksi uuteen kotiinsa ja oli selvästi ihan tohkeissaan huomiosta. Tunnistaa uudet perheenjäsenenstä jo tosi hyvin, joten tuttujen mukaan oli kiva lähteä.
Luddekin oli ihmeen rauhallinen ilman siskoa. Ekaa kertaa nukkui ihan yksin keittiössä. Oli ilmeisesti sen verran väsynyt illan ulkoilusta että nukkui sikeästi noin klo 6.00, jolloin kuului (ovet auki makuuhuoneisiin ja koira-aita keittiön ovella) pientä vikinää ja aidan raapimista. Ludde meni kuitenkin takaisin nukkumaan kun ei menty katsomaan. Koska ei mitään oikeaa hätää niin ei isotkaan koirat mennyt katsomaan, vaikka pääsisi. 7.00 vasta alkaa meidän yhteinen aamu. Toinen yö meni jo sitten klo 7.00 asti. Ludde kuuli kun herätyskello soi ja oli oviaukon edessä istumassa kun Tuija hiippaili vessaan. Tosi onnellinen sitten kun sai seuraa ja rapsutusta. Ensin pääsi isot yksitellen ulos pissalle ja sitten vielä Ludde toteamaan, että siellä todellakin sataa vettä! Sitten aamiaiselle ja lehden lukuun keittiössä. Ludde reuhtoi samalla vähän Vega-mummin kanssa. Vegakin lapsetti ja sen toi erilaisia leluja yhteisesti revittäväksi.

22.3.2010
Oltiin eilen Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä ja yllätys yllätys Vega olikin meidän paras koira, käyttöluokan paras erinomainen. Saatiin kuitenkin kasvattajaluokka kasaan ja siitä kunniapalkinto, tuomari kuitenkin tykkäsi, oli vain tiukka linja erittäin hyvän ja erinomaisen rajasta. Veljentyttö Janette 9v. oli mukana apuhandlerina ja tarpeellinen kasvattajaluokassa kun piti olla 4 koiraa ja kullakin oma esittelijä.

Minni kävi totuttelemassa uuteen kotiinsa ja Luddekin kävi ekstra autoajelulla, kun piti laittaa auto ajokuntoon Tamperetta varten. Sunnuntaiaamuna saivat autoajelun Uuvan luo hoitoon päiväksi. Illalla sitten jo katseli kadulle pysäköityjä autoja sillä silmällä, missä meidän auto ja mihin mennään.

Ludde etsii edelleen tarpeeksi hyvää kotia. Ei raaskita antaa sitä ihan mihin vaan. Sopii toisen koiran kaveriksi tai ainoaksi huomionkohteeksi. On aivan ihastuttava persoona, reipas ja todella rohkea. Kestänyt ihan hyvin ne muutamat ärähdyksetkin, jotka saatu puistossa koirilta, jotka ei tykkääkään pennuista jotka säheltää. Moni koiranulkoiluttaja puistossa myös miettii josko toiseksi koiraksi sopisi jo nyt noin valloittavan rohkea ja reipas Ludde.

Yleensä on olen saanut nukkua herätyskellon soittoon klo 7.00 asti. Tänään heräsin klo 6.00 siihen, kun joku pyrki sänkyyn. Luulin aluksi että joku isoista "tekee numeroa" sänkyyn tulosta, mutta olikin hiukka pienempi musta. Luddehan se oli keksinyt kuinka keittiöstä makuuhuoneeseen pääsee. Ei onneksi lähtenyt lasten huoneisiin seikkailemaan, olisi ollut aika lailla pureskeltavaa tarjolla. Kolmannen ylityksen jälkeen piti asentaa keittiöön koiraportti, että sai jatkaa yöunia.

13.3.2010
Luddelle pitäisi vielä löytää kiva oma perhe. Se voi hyvin olla meillä hoidossa ja koulutuksessa kevään Minnin kaverina.
Yrtistä tuli Minni. Minni lähti tänään autolla tutustumaan uuteen kotiinsa ja sen ympäristöön. Minni muuttaa sinne vähitellen kevään aikana. Emäntä on jo tutuksi tullut, kun on käynyt usein Minniä ulkoiluttamassa sekä sylissä pitämässä.
Ludde pääsi myös retkelle; mentiin ekaa kertaa ratikalla, jota on kyllä ihmetelty päivittäin päätepysäkillä tai sen kolistellessa ohi kadulla. Forumissa on avattu uusi koiratarvikekauppa, jota käytiin ihmettelemässä. Sinne oli koiratkin tervetulleita. Samalla, kun ostettiin koiranruokaa, tavattiin myös muita uutta kauppaa ihmettelemään tulleita koiria. Ratikkamatka ei pelottanut yhtään omassa kassissa ja kadullakin käveltiin ihan reippaasti. Kauppakeskuksen liukas lattia ihmetytti. Kaupan sisällä sen sijaan upeat hajut kiinnosti ja toisten koirien tapaaminen. Ludde on oikein reipas ja rohkea pentu.

9.3.2010
Ludde vielä ilman omaa kotia. Ludde on oikein kaunis urospentu, musta punaisin merkein, ystävällinen ja avoin luonne. Ollaan hankittu vain hyviä kokemuksia tähän asti, toki opeteltu myös sietämään ettei aina saa mitä haluaa ja erilaisia häiriötekijöitä ulkomaailmassa. Tämän talven erikoisuus on varmasti ollut traktorit ja lunta kärräävät kuorma-autot. Tavalliset autot on siis ihan mukavia niihin verrattuna.
Yrtti saa kodin Pitäjänmäestä, mutta vähitellen kevään mittaan. Jää vielä meille osittaiseen hoitoon ja kasvatukseen. Kasvatetaan ja koulutetaan yhdessä. Kutsumanimi vielä hakusessa. Ludden kanssa ulkoilevat yhdessä siten vielä ja Luddellekin mahdollisuus koko kevään olla meillä päivähoidossa Ullanlinnassa.

6.3.2010
Yrtti ja Ludde edelleen ilman omia koteja. Yrtti etsii sijoituskotia yhteisiin harrastuksiin. Luddekin on tervetullut koko kevään päivähoitoon Ullanlinnaan jonkun meistä luokse.

Päivärytmimme on suunniteltu siten että ehditään antaa niillekin iänmukaista koulutusta. Pennut nukkuu edelleen kahdestaan keittiössä. Aamu alkaa klo 7.00 ja äkkiä vain omat vaatteet päälle, pennuille villapaidat ja valjaat ja ulos kadulle pissalle. Joskus onnistuu/osuu aikataulullisesti kohdalleen myös aamukakat tähän ulkoiluun. Ovat jo oppineet heti pissaamaan ulkona jalkakäytävän tai kadun reunaan. Lumi auttaa asiassa ja kehuminen aina kun pissat ulos. Sitten isot ulos pissalle vuoronperään.
Aamupissatuksen jälkeen pennuille ruoka omista kupeista. Ruokailu vaatii jo vahtimista/seisomista niiden välissä, koska muuten menevät heti toisen kupille. Harjoitellaan samalla sitä, että ihminen on se johtaja, joka päättää mistä kupista kukin syö. Syövät vain Royal Canin pentujen mini junior tai mäyris junior ruokaa kuivana, jotta saavat myös rouskutella. Tuntuu että syövät paljon enemmän kuin mitä pussin kyljessä päiväannoksena lukee, mutta ovat silti hyvin hoikkia, selvästi vyötärö jo olemassa eli ei pentumasua enää. Osan ruuasta (=ihan samaa) saavat myös palkintona. Pennut syö 3 kertaa päivässä. Joskus ekstraa illalla koska ne saa nukkumaan helpommin masu täynnä.
Pentujen jälkeen isot saa aamuruuan. Isot syö nyt vain kaksi kertaa päivässä, kun eivät ulkoile niin pitkiä lenkkejä kuin kesällä. Ja sitten rauhassa aamukahville ja Hesarin lukuun. Pennut reuhtoo keskenään jonkin aikaa jahtaamisleikkejä ja välillä Vegakin osallistuu niihin. Sitten Ilmarin saatto kouluun ja pari tuntia töiden tekoa ja pitkälle lenkille isojen kanssa. Tai suoraan pitkälle lenkille isojen kanssa. Pitkä lenkki on tunnin kestoinen reipasta kävelyä siten, että koirilla on mahdollista juosta vapaana omaan tahtiin välillä syöksähdellen ja erilaisia jälkiä haistellen. Välillä on saatu lisäkuntoilua kun mennään polveen asti umpihangessa, joka ei kanna edes kevyttä mäyristä. Koirat tekee silloin myös uran hankeen ja joutuu pomppimaan paljon.

Isojen lenkin jälkeen pääsee pienet pitkälle lenkille, joka niillä on nyt noin 30 minuuttia (kun ei enää kovaa pakkasta). Kadulla kävely välillä sujuu ja välillä ei ja välillä pitää kantaa siitäkin syystä, että taas jotkut huoltoyhtiöt kylvää suolaa kadulle. Koirien tassut ei sitä kestä. Kun päästään puistoon niin siellä onneksi nyt ihanan valkea lumipeitteet ja aurat kävelytiet.

Pennut juoksee valjaat ja hihna perässä roikkuen vapaana puistossa. Kadulla harjoitellaan vain katsomaan ihmisiä, ei mennä luokse, koska isona niitä ei kukaan enää pysähdy kuitenkaan rapsuttamaan, päinvastoin monet ohikulkijat pelkää koiria. Koirat oppii väärällä tavalla kiinnittämään ohikulkijoihin huomiota jos aina mennään ihmisten luo.
Puistossa saavat sitten mennä ihmisten luo. Sama pätee koiriin. Kadulla, portinpielissä ja ovilla on kyseessä monen koiran oma reviiri ja vastaanotto ei välttämättä ole ystävällinen. Puistossa on yleensä toisin. Ollaan tavattu monen kokoisia ja näköisiä ja eri värisiä ystävällisiä koiria. Harrastetaan myös seisoskelua isossa laumassa. Kun lähes kaikki voivat siinä olla irti niin suhtautuvat toisiinsa mukavasti. Uusiin koiriin tutustutaan aina varovasti/hitaasti lähestyen hihnassa ja kysytään samalla tykkääkö kyseinen koira pennuista.

Ludde ja Yrtti painelee puistossa jo aika kovaa, joten hihna valjaiden perässä on tarpeellinen, jotta ne saa kiinni, etteivät mene suin päin ihmisten ja tuntemattomien koirien luo. Vaikka ihmiset puistossa suhtautuvat niihin positiivisesti (ovat tosi söpöjä villapaidoissa), niin voivat jäädä vahingossa jalkoihin, koska eivät yhtään osaa varoa ihmisten jalkoja. Ilman villapaitaa, valjaita ja hihnaa ei myöskään ulkona lainkaan olla, koska siten vain ne on kiva juttu, merkitsevät aina ulos pääsyä.

Osa päiväohjelmaa on peruskoulutus: luoksetulo ja istuminen käskystä, josta palkitaan, kun jaksavat hetken olla ihan paikalla istumassa ja katsoa silmiin. Samaa harjoitellaan myös ulkona. Lisäksi harjoitellaan lelun noutoa. Lempilelut on kaksi lelukania (lasten kirppiskamaa), jotka annetaan vain kun leikitään yhdessä. Pehmolelun tuonnista paras palkinto mäyrikselle on sen yhdessä repiminen/kiskominen/vetäminen. Hetken kuluttua voivat jo irrottaa ja kun taas istuvat paikallaan hetken niin lelu lentää taas noudettavaksi. Tämä leikki onnistuu joskus myös samalla kun katsoo telkkaria. Vega osallistuu leikkiin myös mielellään ja sitten leikissä on mukana usein monta lelua. Tuotu lelu voidaan vaihtaa myös toiseen joka lentää kun yritetään saada eka lelu irti hampaista. Lelunvaihtona tuo irrotus ja uusi nouto helpoimmin onnistuukin. Pennut tuo lelun aina keittiössä saman tuolin alle tai viereeen, joten kun istuu sen viereisessä tuolissa ylettyy repimisleikkiin mukaan. Hakevat yhteisnoutona välillä kolmistaan. Jos Zola on kylässä niin Zola saattaa kyllä viedä lelun eteiseen asti kun haluaisi että muut koirat ajaa sitä takaa. Ihmisten ei kannata koiran kanssa takaa-ajoleikkiä leikkiä, siihen loppuu nimittäin noutaminen. Yksinään Zola kyllä osaa tuoda ihmiselle lelun.

Keskellä päivää pennut ovat kahdestaan keittiössä ja varmaankin nukkuvat suurimman osan ajasta. Isot pääsee vapasti kulkemaan sinne, mutta ovat mieluummin työhuoneessa nukkumassa päiväunet. Iltapäivällä Ilmari tulee koulusta ja sitten koirat käyvät lyhyellä pissatuksella kadulla. Työpäivän päätteeksi mennään sitten 18-19 maissa (aluksi vain päivänvalolla) pidemmälle lenkille puistoon asti isot ja pienet erikseen. Pennut kyllä kulkee Zolan tai Uuvan kanssa paremmin/helpommin kadulla, mutta on hyvä, että ne oppivat tulemaan toimeen ilman isojen tukea ulkona. Päivä/iltaohjelmassa saattaa olla myös kyläily, jolloin jompikumpi tai molemmat jää Uuvalle tai Zolalle kylään. Tuija pääsee kokoukseen tai siivoamaan. Meillä ei illalla jätetä koiria koskaan yksin koska silloin isot alkaa kuunnella kadun ja rappukäytävän ääniä joita myös aika lailla kuuluu sisälle kun koiranomistajat lähtee lenkille työpäivän jälkeen tai naapurit kuntoilee rappukäytävässä portaita juosten välttänen hissin käyttöä.
Telkkari katsellaan illalla yhdessä. Välillä hissukseen ja välillä riehuen. Iltahepuli on yleinen ilmiö. Se tulee yleensä just ennen nukkumaan menoa kun on käyty vielä kadulla kävelyllä ja pissalla. Pennut vetää tuhatta ja sataa ympäri keittiötä ja Vegan usein osallistuu myös riehuntaan. Rauha onneksi palaa kun valot sammuu ja keittiö hiljenee muutenkin. Pennut menee lempipaikkaansa tuolin alle nukkumaan. Yrtti saattaa joskus jäädä myös koirankoppaan nukkumaan.

Tän viikon uutuus juttu on ollut portaissa kävely. Hissillä ajetaan pentujen kanssa alas, mutta se on ilmeisesti hiukan epämiellyttävää (äänekästä), koska lähtivät heti portaisiin isojen perässä. Meillä on 30-luvun kiviportaikko, joka hiukan kaareva, joten pennuillekin löytyy sopiva askelväli jostain kohti portaita. Aika lailla vauhtia siinä kuitenkin pitää olla, että liukastumatta pääsee tokaan kerrokseen. Vielä kestää kauan ennen kuin niiden koordinaatio riittää alaspäin menoon. Isot meillä kävelee aina portaan ylös ja alas. Se on myös opittu taito, jonka oppii vain harjoittelemalla. Sen huomaa, kun kasvatit, joilla ei portaita, tulee kylään tai hoitoon. Menee muutama päivä ennen kuin portaissa kulku sujuu ilman vastustusta.
Tällä viikolla on kiinnitetty huomiota myös siihen, että kylässä Uuvan tai Zolan luona, jossa ne pääsee ulko-ovelle, ne aina istuvat kauniisti, kun ovikello soi, ennen kuin mennään avaamaan. Meillä ne vain näkee ovelle, mutta ei aidan takia pääse sinne.
Meillä isot harjoittelee kanssa tehostetusti rauhoittumista ovikellon soidessa, ennen kuin ovi avataan on istuttava paikalla. Palkitseminen on mäyrikselle tosi tärkeää. Niitä voi siten kouluttaa minkä ikäisenä vain. Välillä jostain syystä (omistajan laiskuudesta...) joudutaan palaamaan back to basics ja aloittamaan ikään kuin alusta joku koulutusosio. Mutta jos jaksaa 2 viikkoa olla järjestelmällinen ja johdonmukainen niin kyllä aikuisenkin kanssa tuloksia näkyy.
Lempiohjelma on Liv-kanavan Victoria Stilwellin koirankoulutusohjelma joka keskittyy ytimeen eli omistajan koulutukseen. Ei haittaa vaikka tulee katsottua uusinnatkin. Näkyy koko maassa la ja su klo 18 ja ainakin torstaina myös johonkin aikaan.

20.2.2010
Ulkona superkylmä, tuuli tekee sen että vastaa jo 30 asteen pakkasta. Isotkaan ei tarkene kuin pikapissalle. Pienet oli pettyneitä kun ei tullutkaan niiden vuoro ulkoilla. Sasukin taitaa pohtia että jääkö nämä nyt tänne meidän laumaan ja tuli avuksi leikittämään pentuja keittiössä. Isot pääsee sinne ja pois miten tahtoo, mutta Sasu on vasta nyt alkanut tulla sinne mukaan.
Vega leikittää pentuja tosi paljon. Etenkin illalla on täydellinen hepulihetki, kaikki juoksee pitkin keittiötä tuolien ja pöydänajaljojen välistä syöksähdellen koiransängyihin ja pesäpaikkoihin kaapin alle ym. 10-15 minuutin riehumisen jälkeen sitten nukkuvat tosi sikeästi.
Lelujen heitto ja nouto on myös helppoa juoksutusta. Leluja pitää muutenkin olla käsillä, että saa pennut pois omista lahkeista silloin kun innostuvat liikaa riehumaan. Hampaat on tosi terävät ja jää vahingossakin jumiin vaatteisiin. Lahkeet tai sukat vaihdetaan omaan leluun.
Pupun nouto ja kiskonta on hauskin leikki. Saa syöksyä saaliin perään ja kun tuo takaisin saa palkinnoksi vetoleikin. Toisella pupulla saadaan uusi nouto ja eka pupu irtoaa hampaista. Itsensä pitää toki sijoittaa väylälle, ovat viemässä pupua/saalista aina pesäpaikkaansa. Noutoharjoituksia tehdään niin kauan kuin vielä sujuu. Pennun perään ei lähdetä lelua hakemaan koskaan, vaan heitetään uusi lelu, jos lelu ei tule takaisin käsietäisyydelle. Leikin voi aivan hyvin lopettaa siihen, että pentu saa viedä saaliinsa pesäpaikkaan. Leikki ei ole mikään voittaja-juttu pentujen kanssa. Isotkin antaa pentujen voittaa leikit, niin kauan kuin se on leikkiä. Muokkaa pentujen itseluottamusta. Tässä vaiheessa ei tarvitse pelätä ainakaan pk.mäyriksen kohdalla, että tulisi joku dominassiongelma. Viimeinen sana on ymmärretty uusimpien koiratutkimusten (vrt. vangitut sudet) mukaan aivan väärin.

19.2.2010
Taas kylmeni ja nyt täytyy olla tarkkana pentujen ulkoiluajan kanssa. Parhaiten kylmyyden huomaa, kun jättää omat hanskat pois; kun omat kädet jäätyy on aika palata sisälle. Pentujen villapaidat ei pidä tuulta ja tassujen kautta kylmyys hiipii ylöspäin. Pentujen iho, anturat mukaan lukien, on tosi ohut vielä. Koiratkin voi kylmettyä ja saada esim. virtsarakontulehduksen. Pennut on kuitenkin tottuneet pääsemään vuorollaan ulos isojen jälkeen, mutta tulivat itse suosiolla lumitraktorin ihmettelyn jälkeen ulko-ovelle. Hissillä ajellaan jo melko tottuneesti, vaikka hississä on valot rikki ja se pitää aika lailla ääntä.
Isot lähti takit päällä innoissaan ulos, mutta jäällä tuuli sen verran, että tarettiin kiertää vain yksi saari, kun oltiin yksimielisiä suunnasta kotiin. Itsellä lasketteluvaatteet ja kunnon talvimaastokengät pitää kylmän loitolla, mutta naama alkoi paleltua ihan oikeasti. No, saatiin juosta saaressa ihan yksin, ilman pelkoa hyvinkin kaukaa luokse juoksevista isoista koirista. Taisi jäädä monelta koiralta pitkä aamulenkki väliin.
Pennut on kyläilleet yksitellen Zolan tai Uuvan kotona saadakseen sosiaalista vaihtelua päivään. Ulkona ihmetellään ohi kulkevia ihmisiä ja lähdetään helposti heitä seuraamaan. Koulutuksessa pitää jo nyt päättää, ettei kadulla kiinitetä ihmisiin huomiota. Söpö pentuaika mene äkkiä ohi ja ohikulkijat ei kuitenkaan enää sitten pysähdy pentua ihailemaan ja rapsuttamaan. Säästetään vieraisiin ihmisiin tutustumiset puistoon, jossa todennäköisesti ihmisillä enemmän aikaa tutustua pentuun siten, ettei se pelästy yläpuolelta äkkiä lähestyvää kättä ja oudolla äänellä puhuvaa. Puistossa voi jopa antaa tuttujen käteen pennulle annettavaa syötävää luoksetulon palkaksi.
Samoin katsellaan vain ohikulkevia koiria kadulla, eikä mennnä tervehtimään. Uusiin koiriin tutustumiset säästetään myös puistoon, jossa puolin ja toisin aikaa tutusta rauhassa, ei kenenkään kotiovella tai reviirillä. Aika hyvin koirien omistajat täällä osaakin tuon kadulla ohittamisen. Pentujen näkökulmasta on nähty tosi jättiläisiä, jotka onneksi vain kulkee reippaasti ohi. Omat koirat riittää vielä tässä vaiheessa pentujen koirakavereiksi. Ollaan kuitenkin liikuttu isoista yhdessä vain Zolan ja Uuvan kanssa ulkona, koska niillä on paljon koirakavereita ja avoin suhtautuminen uusiinkin koiriin. Pennut oppii niiden seurassa myös luottamaan vieraisiin koiriin.
Vega-mummi on ottanut vähän emon asemaa (on myös koiralaumanjohtaja) ja ottaa puolustuskannan ulkona toisiin koiriin nähden eli ei ole siksi hyvää ulkoiluseuraa pennuille. Sasulla puolestaan on niin ikävät kokemukset lähialueen koirista, ettei se halua tutustua yhteenkään uuteen koiraan ja mielellään ei edes kävellä samalla puolella katua, jos voi valita. Sasun kimppuun on käynyt täällä ihan ilman Sasun omaa panosta 8 eri koiraa, jotka on olleet joko liian löysällä flexissä omistajan edellä tai ampaisseet irrallaan jostain porttikäytävästä tai puistossa muuten vain ohikulkiessa, ja päättäneet purra Sasua, joka puolestaan on ollut kiini eikä ole päässyt siksi pakoon. Tälläiset hvyin nuorena saadut kokemukset on tosi vaikea ylittää tai siedättää koiraa niistä pois. Vastaantuleviin kun ei täällä (koiratiheys liian suuri) voi oikeasti luottaa. Aina tulee se uusi, joka onkin kiukkuinen oikeasti, vaikkei omistaja sitä ole ehkä niin osannut tulkita. Oikeasti hyökkäävä koira kun ei yleensä varoita haukkumalla tai edes murisemalla vaan nappaa heti kiinni. Sasun käytös on opittua eikä perinnöllistä mitä vahvistaa se ettei sen tytär Zola pelkää muita koiria. Sitä ei ole päästetty emon kanssa ulkoilemaan kyseisestä syystä paljoa. Zola on oppinut isoisoäiti Uuvalta luottavaisen suhtautumisen toisiin koiriin, yhdessä ovat paljon ulkoilleet. Uuvan kaverit on Zolankin kavereita ja Zolalla on lisäksi ihan omia nuoria remukavereita.
Olen itse hyvä neuvomaan muita koirankasvatuksessa, mutta tässä kohti olen itse joutunut luovuttamaan Sasun kanssa. Sitä ei voi enää siedättää hihnassa vieraisiin koiriin. Mutta jos ollaan kaikki irti jossain tutussa paikassa niin vieraatkin koirat on ok, kunhan pakomahdollisuus Sasulla on, eikä vieras koira sitten ala sitä jahtaamaan. Kaupunkikoirilta on ehkä liikaa vaadittu että niiden pitäisi tykätä kaikista muista koirista. Oikeastihan koira on laumaeläin ja sen lauma ei ole useita kymmeniä tai satoja koiria missään. Oman lauman merkityksen näkee hyvin siinä, että omat kasvatit voi tulla ihan vapaasti kylään ja tunnistetaan oman lauman jäseniksi ilman isoja hierarkia selvittelyjä. Vega on ehdoton laumanjohtaja, mutta reilu sellainen, ei alista turhaan ketään.

15.2.2010
Pennut herää, kun ensimmäinen ihminen hiippailee keittiöön aamiaiselle. Iloinen hännänheilutus vastassa. Istutaan hetkeksi alas lattialle, jotta voidaan olla sylikkäin. Opetellaan samalla, ettei aamutakkia saa purra. Tunti kuluu yhteisissä aamutoimissa ja sitten on aika odotella hetki yksikseen, kun isot koirat pääsee pitkälle lenkille.
Tänään oli taas upea keli kävellä meren jäällä ja läheisissä saarissa. Laitureita pitkin pääsee turvallisesti rantaan, vaikka vettä on vähän noussut jään päälle. Sasun kanssa saa vähän varoa sitten kun rannat alkaa enempi sulamaan, ettei varikset juoksuta sitä avantoon. Variksilla näytti ainakin tänään olevan hauskaa koiran juoksutus pitkin saarta nenä taivasta kohti. Sasu on jo niin vanha, että tietää, ettei saa lentäviä lintuja kiinni, mutta meni varisten leikkiin mukaan silti.Tänään harjoiteltiin koirapillin vihellyksestä luoksetuloa. Mäyrikselle tärkeää että saa aina palkan kun tottelee. Kun koirat nälkäisiä toimii mikä tahansa kuivamuonanappula palkintona.
Viikonloppuna oli hieno laskiaismäkikeli ja koiranomistajien lisäksi oli saarissa käynyt muitakin poluntallaajia. Oli paljon kevyempi 1,5 tunnin lenkki, kun ei tarttenut ihan umpihangessa tarpoa. Lunta on niin paljon, että polut kyllä vieläkin välillä upottaa. Koirillekin rankka lenkki pomppia eteenpäin välillä kinoksiin humahtaen. Pakkasta oli taas yli 10 astetta, mutta takki päällä koirat tarkeni hyvin, kun juoksivat lujaa. Kotiin lähdettiin kyllä sitten mielellään ja suoraan ruuan jälkeen nukkumaan.
Isojen palattua oli pentujen vuoro lähteä ulos ja ne sen hyvin tietävätkin jo. Kaksi innokasta oli ovensuussa jonossa istumassa, jotta saadaan ensin villapaita ja valjaat päälle. Sitten hissiajelua kadulle ja kadulla eestaas juoksentelua ja valjaisiin totuttelua. Vielä sisäpihalle vähäksi aikaa vapaana juoksemaan hippaa. Traktorin mennessä kadulla ohi käytiin sitä vielä ihmettelemässä. Ohi kulkevat autot ei enää herätä kuin hiukka ihmetystä, varoa eivät autoja yhtään osaa.
Sitten tassuja jo paleli, jotta kotiin oli 10 minuutin jälkeen mentävä. Hissi on vielä outo juttu, eikä vapaaehtoisesti sinne vielä sisään mennä. Hissin lattialla kuitenkin rauhallisesti odotetaan hissin pysähtymistä. Kotiovelle on kuitenkin kiva päästä, vaikka rappu haiseekin pahalta (=pesuaine?). Ja isot ottaa iloisesti vastaan, jotta pienet palasivat vielä! Sitten takit ja valjaat pois, lisää ruokaa ja nukkumaan takaisin.

13.2.2010
Pennuista Yrtti Yliveto ja Yön Ylkä etsivät vielä hyviä koteja. Yrtistä on ajateltu sijoituskoiraa ja Ylkäkin näyttäisi kelpaavan näyttelyynkin. Pentuja totutetaan ikäkauden mukaisesti kaikkeen tarpeelliseen välttäen kuitenkin tarkkaan ikäviä kokemuksia. Uudet asiat aina pelottaa vähän, mutta kun ne annostellaan pienissä erissä ja päästään aina tuttuun kotiin takaisin turvaan, niin sietokyky uuteen kasvaa hallitusti ja maailma avartuu päivä päivältä.
Viime viikolla oli uusia asioista autoilu omassa kassissa sylissä. Aloitettiin myös kyläilyt. Molemmat on käyneet yksin kylässä viettämässä aikaa uudessa ympäristössä. Ottilia ja Zola toisessa perheessä ja mummi ja Uuva toisessa. Pienen ihmettelyn jälkeen on sujunut hyvin. Kyläily vaatii toki vastapuolelta pentuaikaan kuuluvien pissalätäköiden sietoa eli sanomalehtiä sopivin välein ja matot pois lattialta.
Kadulla on myös käyty valjaissa kävelyllä. Tarkkana ollaan kuitenkin, ettei törmätä kotikadulla toisiin koiriin. Kotikadullamme asuu tai sen läpi kulkee jopa 30 eri koiraa, joitten ystävällisyydestä ei ole takuuta jos omalla kotiovella kohdataan. Kaikki koirat eivät myöskään osaa koirienkieltä tai käyttäytymismalleja ja voivat antaa aivan väärän esimerkin vieraista koirista käytöksellään pennuille. Meidän omat koirat osaa koirienkielen ja opettaa sitä pennuille.
Vega on välillä mukana ulkona tukena, jos otan vain toisen pennuista kerrallaan katukävelylle. Takkanan ollaan ettei Vega silloin hauku mitään vaikka onkin innoissaan luottamustehtävästään. Pennut ei vielä itse lähes lainkaan hauku, mutta imevät vaikutteita muista.
Nyt on ihanan puhdasta lunta myös kadulla. Turvallisuuden tunnetta ja maailman hallintaa auttaa se, että kuljetaan samaa reittiä edestakaisin. Koti löytyy omia jälkiä pitkin. Ihmetystä aiheutti tänään kun mentiinkin rappukäytävän kautta suoraan kadulle ja porttikkäytävän kautta pihalle, eikä pihaovesta pihalle. Tänään ajeltiin myös hissillä edes takaisin ulos ja kotiin. Rappukäytävää ei ollut tänään pesty joten se ei haissut kovinkaan pahalle koiran nenään vaikka onkin aika liukas.
Sisäpihalla käydään juoksemassa vapaana pari kertaa päivässä. Tarpeen mukaan vielä illalla myöhään, jotta saadaan iltahepuli riehuttua ja nukkumaan asetuttua helpommin.
On ihmetelty sylissä traktoria, roska-autoa, lumikuorma-autoja ja roskakuskeja vetämässä kolisevia roska-astioita pihan poikki. Ohi kulkevia pikkuautoja katsotaan jo maasta käsin.
Päivärytmi on aika hyvä: aamu alkaa klo 7 (lauantaina klo 8) Tuijan noustessa aamiaiselle ja keittiöön. Pennut heräilee, venyttelee tai on jo keittiön ovensuussa odottamassa istuen. Sylissä istutaan sitten vähän aikaa ja Vega-mummi tulee myös tervehtimään pennut, jotka nuolee sen naaman pentutyyliin. Sitten kahvin ja puuron keitto, sanomalehden luku, aamukakkojen keruu, ruokaa pennuille. Ennen 8 tai 9, riippuen Ilmarin kouluun menoajasta, lähdetään isojen kanssa saatille ja lenkille. Kotiin jäävät opettelevat odottamaan vuoroaan. Pientä vaikerrusta ei kauaa kestä. Isojen palattua pääsevät pienet pihalle juoksemaan. Viikonloppuna ja tarpeen mukaan (Tuijan kokoukset muualla) mennään isojen kanssa vai lyhyelle pissa-kakkakäynnille ja toinen pentu kerrallaan mukana kadulla. Pennut kuitenkin tarttee jo sen aamujuoksentelun pihalla jotta menee uudestaan nukkumaan. Isojen kanssa voidaan pitkiä lenkkejä siirtää tarpeen mukaan, tavoitteena kuitenkin että päivänvalolla on aina se vähintään yksi pitkä lenkki (= 1-1,5 h) ja muuten useita pissakäyntejä. Ei se koirankaan rakko ihan mitä tahansa kestä. Mikä on kohtuullista koiralle? Voi katsoa joskus kellosta kuinka usein käy itse pissalla ja miettiä miltä tuntuu jos ei aina pääsekään vaikka pitäisi. Pennuilla pidätyskyvyn kehittyminen on myös fyysinen juttu ja mahdollista vasta noin 6-7 kuukauden iässä pitkä yö tai pitkähkö päivä. Koirillakin pidätys on helpompaa yöaikaan kuin päivällä. Pentujen kanssa pitää olla kärsivällinen ja sietää tuo sisäpissailuaika, ilman suuria tunteita. Muuten saa ongelman aikaiseksi, kuten ihmisvauvojen liian tiukalla pottakasvatuksellakin. Pennuissakin on myös yksilöllisiä eroja fyysisen pidätyskyvyn suhteen. Henkistä pidätyskykyä eli opettelussa on omat sääntönsä joista tärkein on se ettei itse hermostu. Annetaan vain positiivista palautetta kun pissat menee sinne mihin halutaan.

11.2.2010
Käpälämäki Vilma Vipeltäjä, jonka pentupäiväkirjat tässä blogissa on, sai pennut syksyllä. Yön Ylkä ja Yrtti Yliveto on vielä ilman hyvää omaa kotia. Käytiin tänään eläinlääkärissä saamassa eka rokotus samalla kun Vega-mummi ja Sasu-täti tai rabiesuusintarokotukset ja Hiltu-täti kävi antamassa verinäytteen rabiesvasta-ainetestiä varten.
Isojen kanssa suunnitellaan edelleen Ruotsin mejä-koereissua. Siihen tuo vasta-ainetesti on pakollinen, jotta päästään reissaamaan länsinaapuriin. Hiltulla on jo kaksi Suomen sertia, joten alle kaksivuotiaana se ei tarvitse mihinkään niitä enempää. Sen kanssa käydään nyt sitten vain kansainvälisissä näyttelyissä, josko niitä cacibeja voisi saada. Hiltusta kun tuli jo Pohjoismainen Juniorivoittaja 2009 tittelin haltijakin Messukeskuksen jättinäyttelyssä. Mutta kunnon koetulokset pitäisi jostain lajista saada. Mejästä sillä on jo syksyltä AVO3 tulos, mutta se ei riitä muotovalioitumiseen, kaksi kakkosta tai yksi ykkönen pitäisi saada.
Pennut on tosi reippaita ja ihania. Niiden kanssa elellään kuin omien, jotta tottuvat normaaleihin ikäkauden juttuihin, vaikka vielä sitä ihan omaa kotiaaan odottavatkin. Lapset antoi jo lempinimetkin; Yön Ylkä on Ludvig alias Ludde ja Yrtti on Bebe. Luddesta taitaa sittenkin tulla myös näyttelykoira, kun sen toinen kives oli vihdoin mennyt paikoilleen. Bebe uhkaa jäädä meille, koska sitä ei anneta kenelle vaan, vaan etsitään sijoitusperhettä yhteiseen harrastukseen. Nyt pentuse käy pari kertaa päivässä villapaidat päällä juoksentelemassa sisäpihalla, remuaa isojen koirien kanssa, nukkuu ja syö, leikkii leluilla ja istuu sylissä.
Yksi veljistä osaa jo istua, maata ja antaa tasssua. Nämäkin jo opettelevat istumista rauhallisena, odotusta, lelujen noutoa ja luoksetuloa. Ulkona ei meinaa kyllä enää kiinni saada. Vaikka tassuja paleltaa pakkasessa villapaidasta huolimatta niin kivaa siellä. Pakkanen taas muuttui kireämmäksi ja ulkoilut lyheni alle kymmenen minuutin pätkiksi. Nukkuvat vielä kahdestaan keittiössä hissukseen kun muuta vaihtoehtoa ei olla opetettu.

14.7. Pentutilanne

2007-07-14T09:54:00.000+03:00

Kaikki pennut ovat löytäneet kodit. Vilma Vipeltäjän kävin viemässä keskiviikkona Forssaan. Siellä saatiin hiukan varoa perheen vanhaa cockerspanielia, ettei syötetä sen nähden Vilmaa. Vilma nukkui ekan yönsä lattialla patjalla pikku-emäntänsä jaloissa ja kainalossa.
Vili Vilperi lähti torstainan Espooseen ja sai aikuisesta belgianpaimenkoirasta ison koirakaverin ja perheessä oman emännän. Kun Viuhti huomasi jääneensä yksin klo 3 yöllä, jouduin itse siirtymään keittiönlattiallle nukkumaan, kun mikään ei Viuhtia muuten lohduttanut. Aamulla Viuhti nukkui tyynylle käpertyneenä pitkään rankan yön jäljiltä. Sisaruksiaan pennut varmasti eniten kaipaavatkin. Siksi uudet koiraleikkikaverit on tosi tärkeitä. Uusissa leikkikavereissa pitää vain aloittaa varmasti kilteistä ja sopivan kokoisista.
Viuhti Vikkelä lähtikin Vantaalle, kun en myynyt sitä kotiin, jossa kaikki perheenjäsenet eivät olleet koiran hankinta-ajankohdasta samaa mieltä. Viuhti pääsikin siis Vantaalle perheenjäseneksi isoon laumaan, johon kuuluu kaksi kissaa ja aikuinen samojedi. Alunperin oli tarkoitus ottaa Viuhti vielä mukaan maalle viikonlopuksi, mutta uudelle perheelle oli parempi että lähti jo nyt.
Hurjan haikealta viimeisistä pennuista oli luopua, olisi niitä pitänyt pidempäänkin. Mutta mitä pidempään pitää, sitä vaikeampi niistä on luopua. Ja toki niille on parempi, että eivät kiinny liikaa kasvatuskotinsa ihmisiin ja aloittavat elämän omassa kodissa. Mutta kyllä tuntuu keittiössä tyhjältä. Onneksi tavataan ainakin Vilma, Vili ja Viuhti ensi viikolla.

10.7. pentutilanne

2007-07-10T22:48:00.001+03:00

Tiistaina mentiin taas kaikkien koirien kanssa maalle Karkkilaan. Pennut taitaa jo olla oppinut, että autohäkissä pääsee jonnekin kivaan paikkaan. Vähän aikaa voi toki marista, että joutuu taas nukkumaan tunniksi. Maalla harjoiteltiin yhden portaan kiipeämistä ylös ja alas, mutta edelleen terassilta alastulo (eihän portaita voi aina käyttää) näyttää surmanhypyltä, kun hyppy ei kanna ja pentu putoaa rähmälleen maahan.
Velmu Veitikka lähtikin Karkkilasta uuteen perheeseensä Turun lähelle. Tarmokas Velmu sai tarpeeksi ison perheen, joku varmasti jaksaa sen kanssa puuhastaa tai sen puuhasteluja katsella.
Vili Vilperiä tultiin vielä illalla kotona Helsingissä katsomaan ja taisi sopiva koti sillekin löytyä. Vielä saadaan Vilin seurasta päivä nauttia, kun lähtee vasta torstaina. Keskiviikkona viedään Vilma Vipeltäjä sijoituskotiinsa Forssaan ja syynätään yhdessä kaikki mahdolliset vaaran paikat talossa. Viuhdin koti varmistuu loppuviikosta, kunhan ehditään soitella ja tavata koko perhe.

9.7. pentutilanne

2007-07-09T23:22:00.000+03:00

Virta Vintiö lähti uuteen kotiinsa Hämeenlinnaan lauantaina maalta Karkkilasta. Kaikki koirat oli maalla myös torstaina ja lauantaina saatiin oikein kunnon ukkoskuurokin. Rakeetkin ropisi aika kovaa peltikattoon. Vega oli hyvä mamma, kun toi Rölli-mökin alla kanssaan nukkuneen Velmun myös turvaan ukkosta ja sadetta kesäkeittiöön. Vegaa itseään kyllä hiukan inhotti ukkonen, mutta urheasti se oli pentujen tukena. Pennuista näki hyvin, että ne ihmettelivät aluksi uutta ääntä, mutta eivät pelänneet, koska kaikki yritti käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Minä ja Ilmari pelattiin lattialla korttia ja pennut jatkoivat uniaan.

Virta alias Verne sai jo omat kotisivut http://www.webbisivu.com/VirtaVinti%c3%b6.aspx . Virtaa riittää toivottavasti näyttely- ja muuhun koiraharrastukseen.

Maanantaina lähti sitten Vauhti Vallaton Vääksyyn 12-vuotiaan mäyrisrouvan kainaloon. Vauhdille toivotaan innostusta agility-harrastukseen. Olkoon nimi enne. Maanantaina vietettiin myös Mennin 17-vuotissynttäreitä pentujen keskellä keittiössä.

Tiistaina tapahtuu taas maalla Karkkilassa ja keskiviikkona käydään viemässä Vilma Forssaan.

3.7. Vallattomat -pentue 7 viikkoa

2007-07-04T18:10:00.001+03:00

kotisivuiltamme www.koti.mbnet.fi/mayris löytyy yhteistiedot ym.

Pennut tulivat luovutusikään. Mikään kiire niillä ei vielä ole kotoa muuten, mutta omia sylejä jo kaipaillaan. Aamulla kun herään ja menen keittiönoven ohi vessaan on jo 6 kuonoa oviaukkoa kohti istumassa ja odottamassa seuraa. Pikku hännät vipattaa niin, että peppukin heiluu, kun keittiöön astuu. Paras tapa saada pennut jotenkin mahtumaan syliin on istahtaa lattialle, jolloin alkaa hirmuinen kilpailu parhaasta sylipaikasta. Jokaisen on saatava edes hetkeksi se paras paikka ja oma korvan pusutteluhetki.

Pennut pääsi taas maanantaina maalle Karkkilaan, kun luvattiin lämmintä. Sadekuurot onneksi oli vain hetkellisiä ja pennut nukkui tyytyväisenä niiden ajan kesäkeittiössä, josta pikkupisut saa kätevästi huuhdottua lattiaraoista vedellä.
Vilma, Viuhti ja Velmu otti päämääräkseen kiivetä yli esteiden kun yritettiin hiukan rajata niiden leikkialuetta pihalla. Kesäkeittiön alle pääsykin estettiin pennuilta, mutta isot koirat kaivoivat toiselta sivulta uuden reitin sinne. Vesiastian alustana oleva puinen trukkialustakin pääsi väijymisleikkiin, alla on juuri pennunmentävä "luola". Yksi pennuista puolusti sen alla asemiaan ja muut yritti hyökätä sinne. Joku sinne alle meni nukkumaankin. Pentuja sai yhtenään laskea kun olivat välillä omilla tutkimusmatkoillaan, Virta ja Vili kokeili ojanpohjaa pitkin kävelyäkin (kuin luola).

Yöksi tultiin pentujen kanssa kotiin, joten autoilua on nyt häkissä harjoiteltu. Toki Vegasta on suuri apu, kun rauhallisena istuu tai makaa niiden kanssa. Iso häkki vie kyllä puolet farmarin tavaratilasta, mutta pennuille jää hyvin ilmatilaa ison häkin vuoksi, mikä helteellä tärkeää.
Osa perheestä tuli kotiin vasta tiistaina kuten myös Sasu ja Uuva. Sasu tuli iloisesti tervehtien kotiin, mutta huomatessaan, että pennut on edelleen meillä, meni mököttämään eteisen kenkähyllyyn. Sasu on päättänyt ettei ole missään tekemisissä pikkusisarusten kanssa. Raukalla tuli vieroitus emästä vasta nyt todelliseksi. Minulle Sasu leppyi sen verran että tuli kuitenkin jalkoihin nukkumaan kun Vega meni nyt mielestään mukavampaan (viileää) paikkaan sängynalle.

Tiistaina kävi eläinlääkäri tutkimassa ja laittoi samalla mikrosirut niskanahan alle. Yksikään ei inahtanutkaan, taisi tulla hyvä ajoitus unien aikaan. Hyväkuntoisia ovat kaikki, vaikka ovatkin eri kokoisia. Pentukoko ei kuitenkaan kerro aikuiskoosta mitään varmaa. Isoin pentu on se, joka syntyi ekana ja on koko ajan ollut ekana ruokajonossa. Velmu on aika söpö pullukka, mutta ei pentuja sentään laihduttamaan ruveta. Paino tasaantuu, kun uudessa kodissa saa vain oman ruoka-annoksensa ja muutenkin liikunta lisääntyy. Pennuilla on myös kuulema hyvät lihakset eli ovat kyllä meilläkin riehuneet tarpeeksi.

Kynsienleikkuu ja punnituspäivä:
Vilma Vipeltäjä 2380 gr, varma koti jo
Vili Vilperi 2020 gr,
Virta Vintiö 2570 gr, varma koti
Vauhti Vallaton 2570 gr
Viuhti Vikkelä 2780 gr
Velmu Veitikka 3300 gr

Pennuista on paljon kyselyjä kun muualta taitaa pitkäkarvaiset olla jo loppu. Kunhan kyselijät käyvät katsomassa, niin sitten vasta varmistuu ketä oikeasti on enää vapaana.
Pennuilla on jo selviä luonneroja ja valitsen niille sopivat kodit sen mukaan mihin oloihin ovat menossa. Arkoja eivät kuitenkaan ole, vaikka joku onkin enempi mietiskelijä ja toinen toiminnan mies. Totuus on kuitenkin että tulevasta kodista riippuu millainen koirasta lopulta isona tulee.

Suosittelen kaikille pennunhankkijoille Tuire Kaimion Pennun kasvatus-kirjaa. Ostin kirjat myös pennunostajille mukaan annettavaksi. Lueskelin sitä taas läpi ja olen suurimmasta osasta samaa mieltä. Muutama juttu kuten kynsien leikkuu ja pannanlaitto on kyllä turhan vaikeaksi tehty ja sisäaitauksista en pidä, koska ihmiset saattavat ymmärtää niiden käytön ihan väärin. Lapsi/koiraportteja suosittelen itsekin, mutta pentuaitauksen nimellä myytävät on mielestäni aivan liian pieniä edes mäyrispennulle. Kotisivuiltamme voit lukea häkit ja aitaukset jutusta lisää.

Meillä pennut elelee isossa keittiössä, joka on kotimme suosituin huone. Ja tottuvat siellä samalla astian- ja pyykinpesukoneeseen, telkkariin, radioon ja kadun ääniin, kun ikkunat on kuumuuden takia auki. Imuria on käytetty viereisessä eteisessä, joten kyllä meillä ainakin ääniä riittää. Harkinnassa on myös kassiretkeily kaupungille tai puistoon. Pikkupentuhan kulkee ihan kätevästi kassissa kainalossa paikkaan kuin paikkaan.

Vegan kanssakin käymme yhdessä pankissa, postissa, Stockmannilla (kaikkiin tavarataloihin ei koirat ole tervetulleita), kirjastossa (jätän kyllä sen eteiseen allergisten takia), apteekissa, vaatekaupoissa, kodinkoneliikkeissä, mihin nyt koiran kanssa saa tulla. Ja ajellaan ratikalla, bussilla ja metrolla tarpeen mukaan. Kassi on silloin Vegallakin hyvä mukana kun joutuu kantamaan esimerkiksi rullaportaissa, niin ei itse likaannu. Vega on oppinut odottamaan (herkkua) ruokakaupankin ulkopuolella. Eräs lähikauppa kilpailee asiakkaista sillä, että on laittanut pari koirakoukkua ulkopuolelle. Monen marketin pihalla on myös koiraparkki, jonne koira on turvallisempi jättää kuin auringossa kuumenevaan autoon odottamaan. Aikuista mäyristä ei niin vain varasteta, vaikka se odottaisikin hissukseen omistajiaan.

26.6. Vallattomat-pentue 6 viikkoa

2007-06-27T14:26:00.000+03:00

www.koti.mbnet.fi/mayris kotisivuiltamme löytyy yhteystiedot ja paljon muuta.

Pentujen pienen aitauksen laidat ei enää pidättele niitä edes keittiön siivouksen ajan, joten se poistettiin ja pennut ovat vallanneet koko 18 neliön keittiön. Keittiöön siirtyi myös nojatuoli, jotta ihmisillä olisi mukavampaa seurustella pentujen kanssa myös telkkaria katsellessa. Tuolinalunen nurkassa on edelleen lempipaikka nukkua, vaikka pentukopat ja isommatkin välillä kelpaa.
Kauniin juhannuksen jälkeen alkoi sateet, joten ulkona ei ole viikonlopun jälkeen käyty. Sanomalehtiä on vain pöydän alla ja sinne on kova yritys asioille. Leikkiä mahtuu onneksi sisälläkin. Vielä on tasaparit painissa. Hiukan hyppelyä ja syöksähtelyä myös harjoitellaan.
Pennut sai omat pienet puruluut, joissa päässä solmut. Vega kävi keräämässä ne yksitellen pois ja vei omiin piiloihinsa. Aiemmat purutikut Vega vei ja söi itse. Nyt aamulla oli kuitenkin palauttanut pari puruluuta pennuille takaisin.
Leluja myös kanniskellaan ympäriinsä ja jotain niistä voi yhdessä repiäkin. Toisten nipistely on kuitenkin kaikkein kivointa. Vegaakin yritetään repiä hännästä ja karvoista.
Vega imettää vielä jonkin verran, mutta ei yöllä lainkaan. Se nukkuu sänkyni vieressä lattialla ja tulee aamulla jalkoihin. Eikä tule keittiöön ennen kuin minä olen käynyt siellä siivoamassa.
Juhannuksenan ostettiin monta kiloa tarjousjauhelihaa ja sitä pennut syö piimän seassa ja Vegakin saa osansa. Pääruokana on kuitenkin jo pentukuivamuona, jota pennut rouskuttelee. Osaavat jo juoda vettäkin. Pennut pitää tosi vähän ääntä, en enää herää aamullakaan pentuihin, vaikka ovet on auki. Yöksi on huone yritetty pimentää kunnolla, että nukkuisivat vain ja aamu alkaisi vasta, kun minä ja Vega herätään. Pennut on kyllä yön aikana syönyt kaikki jätetyt ruuat. Vielä niillä on seuraa toisistaan.

Pentujen kokoerot ovat säilyneet lähes ennallaan ja painoa tullut puolisen kiloa viikossa.
Kynsienleikkuu ja punnituspäivä taas:

Vilma Vipeltäjä 1973 gr, on jo löytänyt sijoituskodin perheestä, joka yli 30 vuotta sitten osti meiltä ensimmäisen mäyräkoiransa Käpälämäki Titakenen.
Vili Vilperi 1650 gr, on edelleen tummin ja siroin ja luonteeltaan hiukan mietiskelijä ja ainut joka ei vielä halua olla pusupoika. Pentuja on opetettu/annettu pussailla ihmisen korvaa, siten koiratkin toisiaan ystävällisesti tervehtivät.
Virta Vintiö 1990 gr, on edelleen vaalein ja siro, sekä muistuttaa ehkä siksi eniten ekaa koiraani Käpälämäki Läkiläkiä
Vauhti Vallaton 2158 gr, on vaikea erottaa Vilmasta värin puolesta
Viuhti Vikkelä 2270 gr, on tomera touhottaja
Velmu Veitikka 2720 gr, on se tomerin
Vilma ja Vauhti on ne, jotka muistuttaa eniten ekaa mäyristämme Tokkolan Lupatraa. Katso kotisivuiltamme sukulaisgallerian alajuttu pentujen suvuista. Pennut ovat suoraan yhtä sukuhaaraa pitkin Lupatran pentueveljen Tokkolan Rolf Rinaldon jälkeläisiä. Jotenkin "oikeaksi" väriksi minulle on jäänyt punainen, jossa paljon mustaa. Lupatrakin oli mustan emän ja punaisen isän jälkeläinen. Vegan mustuuteen en aivan vieläkään ole tottunut ja Sasu vasta oudolta näyttääkin.

Pojilla ei ole vielä varmoja koteja. Tällä kertaa on ollut liikkeellä useita ostajakandeja, jotka ovat varanneet pennun, mutta eivät sitten ilmoittele mielenmuutoksesta. Ja yllättävän monia, joilla ollut aivan eri rotuisia koiria aiemmin. Mäyriksestä voi sanoa, että kerran mäyris, niin todennäköisesti aina mäyris. Mutta sama voi päteä muihinkin rotuihin, joten rodusta toiseen vaihtaminen ei ole aivan yksinkertaista. Vaikka on meidän kasvateilla kaksi perhettä cockerspanielista mäyrikseen vaihtanutta. Mäyristä myös metsästystarkoitukseen etsivät ovat enemmän kiinnostuneita vain koiran käyttömahdollisuuksista. Onhan mäyris monipuolinen metsästyskoira, jos niin haluaa ja intoa ja mahdollisuuksia koulutukseen on.

Kotona on hiukan hiljaista, kun Ilmari ja Sasu lähti isän, Ottilian ja poikaystävän kanssa reissuun. Ilmarilla on sopivat pelastusliivit, mutta Sasullekin piti ostaa sellaiset, kun tarkoitus on myös soudella ja kalastella. Osaahan se Sasu uida, mutta jos hyppää liian aikaisin rannalle ja putoaakin veteen, niin on helpompi onkia kuiville pelastusliivin kahvasta. Hämmästyttävää oli, että pienen koiran pelastusliivi maksoi kolme kertaa enemmän kuin lapsen. Mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi. Ja Sasulle lähti mukaan myös heijastuspanta ja -liivi iltakäyttöön. Jos karkaa vieraassa paikassa, niin näkyy ainakin paremmin.
Ottilian on tarkoitus myös telttailla, joten isohko koirahäkki lähti myös mukaan. Siihen Sasun voi turvallisesti jättää joksikin ajaksi teltassakin. Sasu nimittäin oppi puremaan viidessä minuutissa remmin kuin remmin poikki viime kesänä, kun ei halunnut jäädä Vegan jäljestysretkiltä.

Vallattomien juhannus

2007-06-25T17:50:00.000+03:00

Juhannussää oli aurinkoinen, joten pakattiin pennut autoon ja ajeltiin maalle Karkkilaan päiväretkelle. Huutonetistä ostettuun dopermannin kuljetushäkkiin, joka vei puolet farmarin takatilasta, mahtui koko pentue ja emo. Pennut oli ihan rauhallisia kun Vega oli rauhallinen. Vega ei yleensä istu häkissä autossa, mutta käsitti heti, että sen paikka on pentujen kanssa. Ja oli innoissaan kun sekä se että pennut pääsi muitten koirien mukaan.
Uuva ja Sasu istui sylissä tai jaloissa. Niillä on kyllä omat turvavyötkin, mutta ei niitä aina viitsitä käyttää, vaikka pitäisi. Pienikin koira on kuin ohjus kolarissa. Ja lisäksi meidän koiria ei auton omat koiraverkot pitele. Ne menevät ajonaikana koiraverkon sivusta eestaas takaluukkuun ja penkille, jos ovat irrallaan.
Kuljetushäkkejä meillä on monen kokoisia. Iso on hyvä, jos matkustaa yksinään koiran kanssa ja haluaa huilata matkalla. Koiran voi laittaa kuljetuhäkkiin ulos odottamaan paussipaikalla, ettei paistu autoon.
Pentujen maailma avartui tunnin ajomatkan verran. Ja perillä odotti ruohon ja kukkien ihmemaa. Hiekkaakin maisteltiin ja seikkailtiin leikkaamattomassa ruohoviidakossa. Aurinkovarjo ja iso koppa oli tarpeen, kun uni kaiken puuhastelun keskellä kuitenkin yllätti moneen kertaan.
Yöksi ajeltiin kotiin omaan keittiöön ja kyllä oli sinnekin kiva taas päästä. Kahtena seuraavana päivänä vielä ajeltiin päiväretkelle maalle ja ajomatka sujui hyvin, kun ensin odotettiin lapsiperheelle tutut toimet, että pennut oli syönyt, pissannut, kakannut ja leikkinyt ennen kuin lähdettiin. Eihän sitä muuten jaksa tuntia nukkua.
Seuraavina päivinä pentujen rohkeus ja uteliaisuus lisääntyi sen verran, että tarvittiin useampi silmäpari seuraamaan puuhastelua. Isoista koirista Uuva ja Sasu yritti kaiken lisäksi houkutella pentuja kesäkeittiön alle kaivamaan perustuksista hiekkoja. Ja kukkapenkkejä oli kiva vallata. Taisi olla vain rikkaruohoja, kun meni lakoon.
Ruohonleikkurin ääntäkin joutuivat kuuntelemaan, kun yritettiin madaltaa viidakkoa. Ja kyllä vastaleikatulla nurmikolla on kiva kelliä! Iso-äiti Uuva leikitti pentuja. Sasu meni ekana päivänä vain murjottamaan kesäkeittiön alle ja käyttäytyi muutenkin kuin murrosikäinen isosisko. Kolmantena päivänä vasta Sasu kokeili, voisiko pikku riiviöistä olla jotain iloakin. Iso-äidin kanssa sitten leikittiin yhdessä. Yleensä Karkkilassa Vega, Sasu ja Uuva ajaa toisiaan takaa ympäri kukkapenkkejä. Vega päätti nyt vain nauttia auringonotosta ja muut sai olla leikkitätejä.
Ilmari yritti opettaa Vilmalle sirkustemppua krokettipallolla ja mahtui pentujen sekaan jättiläiskoppaankin. Autohäkki tuli myös testattuja, mahtuu sinne lapsikin.
Vilman tuleva perhe kävi kylässä ja Vilma söpöili myös tulevalle pikku-emännälle.

19.6. Vallattomat-pentue 5 viikkoa

2007-06-20T12:15:00.000+03:00

Pennut ovat valloittaneet jo koko ison keittiön ja leikkivät paljon keskenään. Pentuaitaus on käytössä enää siivouksen ajan. Sanomalehden käyttöä harjoitellaan. Välillä on kaikki tassut paperilla ja välillä vain yksi.
Vega päästää jo iso-sisko Sasun ja isoäiti Uuvankin katsomaan pentusia. Sasu on ilmeisesti loukkaantunut siitä, ettei asu nyt kotonaan, vaan mummilla, eikä halua seurustella pentujen kanssa. Vega käy ulkoilemassa Sasun ja Uuvan kanssa jo pitkilläkin lenkeillä. Selvästi kaipaa "aikuista" seuraa.
Vega imettää pentuja vielä, mutta pääasiallinen ravinto on jo piimä ja penturuoka liotettuna. Pennut rouskuttaa myös kuivamuonaa, mutta siitä suuri osa päätyy vielä vain ympäri lattiaa. Vesikuppia ei onneksi käytetä uima-altaana.
Pentujen lempipaikka on "luola" tuolin alla kaapin suojassa, mutta pentukopat ovat myös käytössä. Niissä voi leikkiä "linnanvalloitusta"; ekana tullut estää muita tulemasta sinne. Pentukoppaan mahtuu enää kaksi pentua kerrallaan nukkumaan ja käytössä onkin välillä kaikki kolme koppaa. Vega puolestaan majailee taas tietokoneella olijan jaloissa ja välillä omassa kopassa, jonne ei seuraa halua. Pennut leikkii myös Vegan korva- ja häntäkarvoja vetämällä ja tassuja nipistelemällä. Mutta saattavat myös vain makailla emon kaulalla tai masulla ilman ruoka-ajatuksia. Muutamat lelut, kuten pallot ja vessapaperihylsyt, ovat myös käytössä.

On pentujen punnitus ja kynsienleikkuupäivä taas. Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet, vaikka kokoeroja on. Vanhemmat on niin vähän sukua keskenään (sukusiitoskerroin vain 1,22 %), että oli odotettavissakin pentue, jossa erinäköisiä ja kokoisia sisaruksia. Värin puolesta pentuja on edelleen vaikea erottaa toisistaan, jos ei laita paria pentua vierekkäin, mutta muuten yksilöerot jo näkyy.

Vilma Vipeltäjä 1880 gr (menossa sijoitukseen)
Vili Vilperi 1331 gr, edelleen pienin ja tummin poika
Virta Vintiö 1572 gr, vaalein poika
Vauhti Vallaton 1780 gr,
Viuhti Vikkelä 1880 gr,
Velmu Veitikka 2250 gr, pitää edelleen pintansa ruokailussa

12.6. Vallattomat-pentue 4 viikkoa

2007-06-12T14:23:00.000+03:00

Pennut kasvaa kohisten ja painoerot myös. Syövät emonmaidon lisäksi hiukan viiliä, raejuustoa ja jauhelihaa.
Leikkivät jo keskenään ja tulevat seurustelemaan ihmisten luo. Syliin tulee jonotus kun pentuaitauksen luo joku saapuu. Pentujen neulanterävät minihampaat on puhjenneet. Pallolla ja vessapaperirullalla koetetaan leikkiä sisaruspainin lisäksi. Jakkaran alla on kiva luola. Ja sähköjohtoja ja kaapeleita jo katsellaan sillä silmällä. Pentulaatikon reunasta ja makuualustasta on jo otettu maistiaisia. Hampaat varmaan kutiaa.

Viikottainen kynsienleikkuu ja punnituspäivä:

Vilma Vipeltäjä 1363 gr, (menee sijoitukseen)
Vili Vilperi 1050 gr edelleen pienin ja tummin,
Virta Vintiö 1190 gr (nimet voi vieläkin vaihtua keskenään ennen sirutusta),
Vauhti Vallaton 1374 gr,
Viuhti Vikkelä 1502 gr ja
Velmu Veitikka 1676 gr.
Kaikki pennut on eläväisiä ja edelleen ihmeen hiljaisia. Vegalta ilmeiseti riittää kuitenkin maitoa tarpeeksi. Ja kyllä Vega syökin lähes koko ajan ja juo vesikupin hetkessä tyhjäksi.

Yksi pennuista on aivan ensimmäisen mäyräkoiramme Tokkolan Lupatran värinen, sekin oli mustan emän ja punaisen isän yhdistelmästä. Kaikilla pennuilla on edelleen paljon mustaa turkissa ja naama monivärinen.

5.6. Vallattomat-pennut kolme viikkoa

2007-06-05T21:19:00.001+03:00

Pennut täyttävät tänään kolme viikkoa ja ovat kasvaneet huimasti. Silmät on auenneet ja liikkuminen on jo kävelyä. Kova yritys on makuualustalta sanomalehdelle pissalle. Takaisin tullessa voi jalat väsähtää ja pentu jää niille sijoilleen nukkumaan. Yleensä hakeutuvat isoon kasaan vieri viereen nukkumaan turvallisesti ja lämpimästi. Vega käy ahkeraan syöttämässä pentuja, mutta ei enää vietä pentuaitauksessa aikaa. Pennut on ihmeen hiljaisia, mutta ilmeisen tyytyväisiä ja masut tarpeeksi pullollaan. Hiukan jo leikin alkeita yrittävät. Häntä vähän heiluu ja koko pentu mukana. Näky on aika liikuttava kun pentu yrittää leikkiä Vegan korvilla tai nenällä, kun emon pää on vieläkin isompi kuin pentu.
Tänään on taas kynsienleikkuupäivä ja punnitus. Kahta lukuunottamatta pennut ovat ylittäneet ensimmäisen kilon rajan.
Ainokainen neiti Vilma Vipeltäjä on jo 1082 gr ja Virta Vintiö suht saman kokoinen 1098 gr.
Vili Vilperi on edelleen pienin 830 gr. Vilin erottaa mustimmasta selästä toisesta pienestä pojasta Vauhti Vallaton, joka 892 gr.
Ponchoja on nyt kaksi 1252 gr ja 1292 gr, Velmu Veitikka ja vielä nimetön. Pentuajan painoerot ei kerro aikuiskoosta, mutta kevyimmät pennut on tällä hetkellä ketterimpiä kävelyssä. Pennut totuttelee jo sylissä oloon ja nukahtavat vielä melko pian sylissäkin. Rapsutusrefleksi on hauska; kun rapsuttaa oikeasta kohdasta alkaa pennun jalka vipattaa.

Pentupäiväkirja Käpälämäki Vallattomat-pentue 2007

2007-05-30T14:30:00.000+03:00

15.5.2007 Synnytys

Pitkäkarvaisen mäyräkoiran Käpälämäki Vegan ja Maastonakin Mahti-Jaakon pennut syntyivät 15.5.2007. Uroksia syntyi 5 ja narttuja vain yksi. Väriksi varmistui parin päivän sisällä melko harvinainen punainen mustin peitinkarvoin. Väri periytyy Vegan emältä Ahotorpan Nanalta alias Uuvalta. Myös Uuvan veli Ahotorpan Napoleon on saman värinen. Vega on itse musta punaisin merkein ja pentujen isä punainen, jolla mustaa vain korvissa.
Synnytys meni oikein hyvin ja vauhdilla sitten kun vihdoin käynnistyi 66 vuorokaudella. 15 tunnin avautumisvaiheen jälkeen pennut putkahtivat maailmaan peräkanaa puolentoista tunnin sisällä. Vega osoitti olevansa erinomainen emä ja hoiti itse napanuorankatkaisusta lähtien kaiken. Pennut ei osaa vielä itse pissata tai kakata, vaan emon on nuoltava niitä. Emon huolenpitoa tarvitaan jatkuvasti.
Pentujen syntymäpainot: 274 gr, 276 gr, 259 gr ainoa tyttö, 243 gr, 300 gr ja 242 gr. Pennut on suht samankokoisia, mutta aina on se yksi pulskempi jo alussa.

22.5.2007 pennut yksi viikkoa

Pennut edelleen vain syö ja nukkuu. Kynnet on jo kasvaneet pituutta, mutta sopivia tarpeeksi pieniä saksia ei löydy ja ne jää leikkaamatta. Tyttö on saanut nimen Vilma Vipeltäjä. Poikia on vaikea erottaa toisistaan. Pennut harjoittelee jo nyt unissaan haukkumista, kuin jo näkisivät metsästysunia. Painoa on kertynyt lähes kaksinverroin viikossa:
Vilma 463 gr, "poncho" 608 gr, 468 gr, 430 gr, 537 gr ja 435 gr.

29.5.2007 pennut kaksi viikkoa

Pennut syö ja nukkuu ja on alkaneet vaeltaan pesästään. Nukun niiden kanssa samassa huoneessa ja heräilen välillä yöllä surkeaan huutoon, kun pentu ei löydä takaisin sisarusten luo. Sopivat kynsisakset löytyi kaupasta ja pentujen kynnet leikattiin ekan kerran, varsinaiset kotkankynnet. Ei ihme että Vegalla oli masu vähän naarmuilla. Silmät on alkaneet aueta ja pennut nostelevat jo itseään irti maasta. Liikkuminen on lähinnä kuitenkin ryömimistä. Pennut muutti pentukopasta päiväaitaukseen keittiöön, missä voivat harjoitella liikkumista turvallisesti. Painoa on tullut pelkällä emänmaidolla rutkasti lisää:
Vilma Vintiö 782 gr, "poncho" huimat 993 gr, 880 gr, 782 gr, 633 gr ja pienin poika Vili Vilperi 603 gr.

Pentujen nimet

Pentujen "sukunimeksi", jolla koiran virallinen nimi alkaa tule siis Käpälämäki. Pentue saa nimen Vallattomat ja nimiä on mietinnässä: Vilma Vipeltäjä, Vili Vilperi, Velmu Veitikka, Virta Vintiö, Vauhti Vallaton, Voitto Vonkale ("poncho") tai joku Valta, Varma yhdistelmä. Pentujen viralliset nimet ovat niiden rekisteröintinimiä, mutta perheet toki antavat koiralleen kutsumanimen.

Maailman paras emä

2007-05-17T17:40:00.000+03:00

Vegalle odotettiin pentuja 7.5. lähtien edellisen tiineyden perusteella. Ultrassa oltiin käyty viidennellä viikolla ja luvassa oli 3 korkeintaan 4 pentua. Olin jo päättänyt, että nyt lähdetään eläinlääkäriin, kun koira vain paisuu, eikä synnytys ala. 67 vuorokautta astutuksesta oli kirjan mukaan takaraja. Ja alkoihan sitten jotain tapahtua 66 vuorokauden alkaessa. 15 tunnin levottomuuden, pentukopan petaamisen ja suurten ja pienten huokailujen jälkeen maailmaan putkahti puolessatoista tunnissa iso pesue. Neljännen jälkeen jo vein Vegan pesulle ja vaihdoin puhtaat alustat kun maailmaan putkahti vielä kaksi lisää.
Mikäs siinä oli Vegan touhuja seuratessa. Avautumisvaiheen aikana olin vain seurana ja toimin henkisenä tukena muistellen omia synnytyksiä ja kopioiden dvd:lle omien lasten vauvavideoita. Ponnistusvaiheessa kaikki kävi niin äkkiä ja luontevasti, ettei minulla ollut muuta virkaa kuin punnita pennut ja kuivata edellistä, kun emä synnytti seuraavaa. Vega hoiti itse istukat, sikiökalvojen irrotukset ja napanuorankatkaisut. Ja kaikki pennut oli suht saman kokoisia ja ymmärsi että pennun tärkein tehtävä on syödä.
Meillä on ollut aina mäyräkoiraemoja, jotka on itse osanneet hoitaa hommat. Koirani synnyttää -sivujen "Kuinka autan koiraa synnytyksessä ja kuinka napanuora katkaistaaan", on jääneet teoriaksi. Sen verran seurakoiria ne kuitenkin ovat että ihan yksinään eivät halua olla. Rauhallista pitää toki olla ja oma "luola". Vegalla on pentukoppa pöydän alla, että saatiin hiukan luolamaisuutta. Vega nimittäin olisi itse valinnut sänkynalustan. Ja on käynyt niitä sängynalusia katselemassa sillä silmalla edelleen, että jos muuttaisi. Koirahan osaa siirtää pennut ihan kätevästi suussa kantaen.
pentujen tarkempia tietoja voit lueskella kotisivuiltamme www.koti.mbnet.fi/mayris

Haukkuuko mäyräkoira?

2007-05-02T10:12:00.000+03:00

Legendat ja koiran tehtävät
Mäyräkoirien legendoihin kuuluu että ne haukkuvat paljon. Kaikki metsästyskoirarodut on jalostettu haukkumalla karkoittamaan saalis tai ilmoittamaan sen liikkeet metsästäjälle. Ajavan koiran kuuluu haukkua lujaa, jotta tiedetään missä se menee. Pitkäkarvaisiakin mäyräkoiran pentuja kysytään kauriinmetsästykseen, vaikka pitkäkarvaiset mielletään sen koristeellisemman ulkonäön vuoksi enempi seurakoiraksi kuin muut karvanlaadut.

Metsästyskoirien haukkuherkkyys
Totta toinen puoli. Pitkäkarvaisissa on jalostuksessa käytetty paljon koiria, joilla ei ole enää käyttötaustaa. Kennelliiton koiranet jalostustietokannasta näet koirasi taustan metsästyskokeita myöten. Mäyriksellä ei oikeasti tarvitse metsästää, jotta sen käyttöominaisuudet voidaan todeta rodunomaisissa käyttökokeissa. Ajavissa koirissa on huomattu, että osa pitkäkarvaisista ei hauku ajaessaan, joten sellaiset yksilöt eivät sovellu kyseiseen käyttöön. Koirilla on suuria yksilöllisiä eroja haukkuherkkyyden suhteen. Eräs metsästäjä kuitenkin sanoi, että vain 30% koiranominaisuuksista on perittyä taipumusta ja loput kasvuymäristön ja kasvatuksen tulosta.

Miksi koira haukkuu
Haukkuvaa koiraa ei olekaan lukuunottamatta basenjia, joka sitten vuorostaan ulvoo korkealta ja lujaa. Paimenkoirarodutkin on jalostettu haukkumaan paimennustehtävässään ja osa myös valittu vahti- ja laumanpuolustusominaisuuksien vuoksi. Jos ei siedä koiran haukkua, on syytä etsiä sopiva rotu seurakoiraroduista. Niiltä on jalostuksessa yritetty poistaa nimenomaan haukkumisominaisuutta. Niissäkin, kun kadulla katsoo, löytyy joka rodusta pikku räksyttäjät. Koirien haukkumiseen vaikuttaa sen koko. Pienikokoinen koira oppii jo nuorena haukkumalla karkoittamaan isommat koirat tai ainakin niiden omistajat kauemmas. Ääni on toki pienen koon vuoksi pienempi. Ajavista koirista mäyräkoiralla on pienin ääni. Ymmärretty mitä tarkoitan, jos olette kuunnelleet bassetin haukkua, matalalta ja lujaa.

Kasvatuksella tuloksia
Mäyräkoiran voi opettaa olemaan haukkumatta turhanpäiten, mutta itse on kysyttävä itseltään mikä on turhan päiten? Ja oltava sitten johdonmukainen kasvatuksessa sen suhteen. Kaikki koirat on jalostettu ihmisen käyttöön ilmoittamaan esimerkiksi tunkeilijat. Jos koira oppii jo pienestä, etteivät vieraat ole tunkeilijoita niin mitäpä niitä haukkumaan. Koiran on kuitenkin hyvin vaikea oppia ketkä vieraista on epätoivottuja vieraita, jos sen annetaan haukkua joskus ja joskus ei.

Haukkuuko mäyris enemmän kuin muut?
Vietin aika lailla aikaa viime kesänä erinäisissä Mejä-kokeissa, joissa suurin osa muista osallistujista oli tullut erirotuisten noutajien kanssa. Olipa mukana porukoita, joilla oli sekä noutaja että mäyris. Yhtälailla noutajat haukkuivat vahtiessaan omaa leiriään ohikulkevilta koirilta tai sitten olivat vain hiljaa kuten mäyriksetkin. Rähinän määrä rodusta riiippumatta näytti korreloivan vain ohikulkuetäisyyteen tai siihen oliko omistaja vieressä vai koira yksin remmissä vastuussa koko leiristään.

Aktiivinen koira - turhautunut koira
Kuinka paljon mikä tahansa koira haukkuu, riippuu paljon myös sen aktiivisuustasosta. Jos koiralla ei ole muuta tekemistä pihalla tai yksin kotona ikkunassa, kuin kytätä ohikulkijoita, niin eihän se haukkumatta pysty olemaan. Yksinään ollessaan koira voi ottaa myös kotivahdin tehtävän. Yksin pitkän päivän kotona ollut koira voi myös olla niin sanotusti ylikierroksilla vihdoin lenkille päästessään ja purkaa patoutunutta energiaansa haukkumalla mitä eteen sattuu tulemaan. Ken on kouluttanut koiraa tietää, että se oppii parhaiten oikeassa vireessä. Esimerkiksi agility-kentällä koko ajan haukkuvat paimenkoirat ovat usein liian suurilla kierroksilla, eivätkä siten ohjattavissa, vaan tekevät yli-innostuneita vääriä ratoja.

Vahtikoira - oma reviiri
Koira, joka haukkuu kun ihmiset ovat kotona, voi olla myös ymmärtänyt väärin asemansa. Ihmiset ei olekaan lauman ylimpiä kaikkivoipia ja kykeneviä itse vahtimaan ja vastaamaan kaikesta. Koiran pitää ottaa se tehtävä itselleen.
Meilläpäin kaupungissa asuu valtavasti koiria. Jopa pienen kotikatumme varrella on ainakin 30 eri yksilöä ja lukuisia eri rotuja. Se on jo liian suuri määrä koiralle olla tuttu kaikkien kanssa, kaikki eivät voi mitenkään kuulua sen kotilaumaan. Koiran voi kuitenkin opettaa sietämään vieraat laumat lähellä omaa reviiriään. Vaikeita tilanteet ovat kotiovella,kun vieras koira ohittaa tai omassa rappukäytävässä, kun taloon muuttaa uusi koira. Tutustuminen ei tälläisessä tilanteessa ole mahdollista. Järjestelmällisellä kasvattamisella pennusta pitäen voidaan turhat rähinät kuitenkin välttää.

Legendoja uhmaavat tosielämän mäyrikset
Minusta meilläpäin on kaikkia legendoja uhmaavia todisteita siitä, ettei mäyrikset hauku sen enempää kuin muutkaan koirat. Pienestä pitäen kaupungissa kasvanut koira on joutunut antamaan periksi omasta reviirikäsityksestään. Mutta kotiovi on varmasti jokaiselle koiralle pyhä.

Onneksi Vega ei kovin helposti lähde tappeluun mukaan. Eräänä päivänä kävi nimittäin niin, että kuljimme juuri kahden jack russellin terrierin kotioven ohi, kun koirat astuivat ulos ovesta flexi-remmit pitkänä. Ja toinen koirista tuli kuin tykinsuusta kiinni Vegan peppuun. Kyseiset koirat ovat kuitenkin puistossa ihan ok muita kohtaan.

Jos koirat pitää tutustuttaa toisiinsa, niin parasta on tavata eka kerta puolueettomalla alueella kodin ulkopuolella ja tulla sitten yhtäaikaa sisään. Silloin ihmislauma on selvästi antanut myös vieraalle koiralle luvan kyläilyyn. Koirat harvoin (vapaana ollessaan) tälla tavalla toimien alkavat tappelua. Ystäviksi niitä ei voi pakottaa, mutta kun ihmiset ovat ystäviä keskenään ja koirakin sen keskustelun sävystä ymmärtää, niin yleensä ystävien koiristakin tulee kavereita.

Eroahdistus
Eroahdistus on ikävä vaiva koiralle sekä naapureille. Kuuntelin viime keväänä kolmatta viikkoa naapurin hoidossa olevaa kääpiövillakoiraa. Se jaksoi lähes taukoamatta tuntikausia ulvoa koko yksinolo aikansa. Ja ulvonta tuli korkeantaajuuden vuoksi hyvin läpi tiiliseinästäkin. Onneksi itse työskentelin kotona, joten omat koirat pysyivät hiljaa, vaikka olivatkin levottomia. Itsessäkin surkea ulvonta herätti ahdistusta.

Ulvonta on hyvin tarttuvaa koiramaailmassa. Yhden aloittaessa ulvonnan toiset siihen yleensä yhtyvät. Jos rapussa asuu eroahdistuksesta kärsivä koira, on se muidenkin koiraperheiden ongelma. Eräässä aiemmassa kodissa äitiyslomalla ollessani yläkerran afgaani aloitti ulvonnan heti emännän lähdettyä töihin ja eri kerroksessa oleva kultainen noutaja säesti sitä muutaman tunnin aamutuimaan. Hiukan oli itsellä ja silloisella koirallani Murulla kurja olo tilanteesta.

Meidän koirat on yleensä joutuneet olemaan aika lyhyitä aikoja yksikseen. Mutta lapsuuden koirilleni elämän muutos tuli liian suureksi, kun aiemmin kotona meitä hoitanut äitini meni takaisin töihin. Yhden aloittaessa surullisen ulvonnan muut siihen yhtyivät ja ei ollut ihme, että naapurit aika pian asiasta valittivatkin.
Eroahdistusta voi välttää totuttamalla koira vähitellen yksioloon ja luottamaan siihen, että joku kotiin tulee. Edellisestä esimerkistä huomaa, ettei suuria elämänmuutoksia ole helppo koiran hallita ja toisista koirista ei välttämättä ole auttajaksi seuranpidossa tai hylätyksitulemisen tunteen torjunnassa.

Meidän mäyrikset
Olen asunut vain vuoden rivitalossa mäyriksen kanssa. Lupatra harrasti jo pienenä karkailua ja osasi kaivaa reitin aidan alta avaraan. Kaikki muut mäyrikseni ovat aina asuneet kaupungissa. Pelkäksi kaupunkikoiraksi mäyriksestä ei mielestäni ole. Sen on päästävä metsään ja jonnekin, missä se voi vapaasti puuhastaa vaikka kuoppia kaivamalla. Nuorena ilman ajokorttia ja kesämökkiä retkeilin koiriemme kanssa vähintään viikonloput eri metsissä ja retkeilyaluilla. Nuoruuden koirani ajelivat pyöräkorissa pitkiäkin matkoja määränpäähän ja saivat sitten juosta mukana metsäteillä. Nyt ajokortin ja auton kanssa kaikki on paljon helpompaa. Koiratkin on oppineet yhdistämään auton maallepääsyyn, vaikka aluksi matkapahoinvointi teki ajeluista vähemmän mukavaa.

Happy
Happy oli ainoa karkeakarvaisemme. Selvästi luonteeltaan erilainen kuin pitkäkarvaiset koiramme. Eri karvanlaatujen jalostustaustasta löytyykin eri rotuja, mikä edelleen selittää myös karvanlaatujen luonne-eroja. Vuosikymmeniin eri karvanlaatuja ei ole enää saanut risteyttää keskenään, joten alkuperäisetkin erot ovat voineet kasvaa. Happy esimerkiksi rähisi helpommin muitten koirien kanssa, mutta seurallakin oli väliä. Sen emännällä oli lenkityskaverina maailman ystävällisin tanskandogi, jolla vielä sattumoisin samat värit kuin Happyllä. Daisyn seurassa Happy käveli hissukseen rintarottingilla nauttien niiden keräämästä huomiosta ja muiden koirien osoittamasta arvostuksesta takuulla maailman isoimpaan koirakaveriin. Koolla näes on koiramaailmassa väliä.

Uuva
Nykyisistä koiristamme Uuva on ystävällisyyden perikuva. Sen isä on käytttövalio luolilta, mutta silti hyväluonteinen seurakoiramielessä. Uuva on saanut poikkeuksellisen hyvän kaupunkikasvatuksen eläkkeellä olevan äitini luona. Pienestä pitäen sen kotona vieraili paljon ja usein ihmisiä ja se oppi jo varhain, että kaikki vieraat on kivoja, kun heiltä saa huomiota ja rapsutuksia. Haukkumaan ei tarvinnut ruveta ollenkaan. Ainoa tilanne, jossa Uuva haukkuu on, kun se kerjää ja se on sille vahingossa opetettu. Muille koirille, edes vieraille se ei hauku, koska tapasi pentuaikanaan valtavan määrän eri kokoisia ja rotuisia koiria puistossa. Muutamasta rodusta se ei enää pidä, koska muutama koira sen kimppuun on kaikesta huolimatta käynyt. Ne rodut kierretään nykyisin kaukaa.

Vega
Vega on oppinut, ettei sisällä haukuta eikä kerjätä äänellä. Se on kehittänyt oman "nälkiintynyt koira makaa jääkaapin edessä" -shown ja saavuttanut sillä tavalla paremmin haluamansa. Pentuna sillä oli paljon pienikokoisia koirakavereita, mutta isommilta se sai pari kertaa köniin, eikä yhtään kivaa isoa jäänyt kaveriksi. Isoja koiria se yrittää haukkua kadulla, mutta melkein pystyy yleensä hillitsemään jo itsensä. Sisällä se ei ennen haukkunut, mutta nyt Sasun kanssa se saattaa kuunnelle poikkeuksellisia rapun ääniä, esimerkiksi joku juoksee tai koira liikkuu rapussa tai haukkuu ulkona, ja haukahtaa lyhyesti varotukseksi. Koeluolilla kävimme testaamassa, että Vega osaa kyllä haukkua kuten pitääkin ainakin kettua. Mutta esimerkiksi agility-kentällä se ei hauku, ei odottaessa vuoroaan eikä rataa kiertäessä. Meidän agility-ryhmässä onkin kiinnitetty huomiota siihen, ettei turhaa haukuta.

Sasu
Sasu on vaikeampi tapaus kasvattaa, koska pennusta lähtien koiralaumassa kasvaneet koirat käyttäytyy eri lailla kuin yksinään vain ihmislaumassa olleet. Jos sen vie yksinään ulos, se alkaa olla aika ok, jos kierretään isot koirat riittävän kaukaa. Se haukkuu kadulla muita koiria Vegan kanssa kulkiessa kysyessään samalla Vegan tukea mahdollista hyökkäystä odottaessaan. Sillä on puistossa oma 8 pienen koiran lauma, jossa se käyttäyttyy ihan kivasti, mutta muihin koiriin sen on ollut vaikea tutustua. Koirapuistossakaan ei enää käydä, kun kyseisen puiston vallannut lauma kävi sen kimppuun ja lauman pienikokoisin terrieri puri sitä peppuun. Milläs sitä olisi sille enää kivaksi paikaksi selittänyt, kun en minäkään pystynyt sitä kyseisiltä koirilta suojelemaan.

Sasu haukkuu myös hiukan kotiin tulevia vieraita, mutta se on mielestäni täysin tilanteen harjoittelun puutetta. Täysin vieraiden haukkuminen loppuu melko pian, jos vieras ei kiinnitä koiraan mitään huomiota ja ihmiset vain keskustelee keskenään kuin ei mitään erikoista olisi. Tutuille ei enää (opettelun tulosta) alkuhaukahduksen jälkeen haukuta, mutta Vegalle ja Sasulle eri ihmiset on tuttuja. Vega tuntee jo ikänsä puolesta paljon enemmän ihmisiä ja koiria.

Vega agi-harkoissa

2007-04-14T19:30:00.000+03:00

Vega kävi pitkän talvitauon jälkeen taas agility-harkoissa Ruoholahdessa. Se aivan hehkui intoa, varsinkin kun mukana oli taas makkarapaloja palkkiona. Ei ollut opit unohtunut puolessa vuodessa, paitsi ohjaajalta. Miten se onkin niin vaikea katsoa seuraako koira oikein ja samalla nähdä itse seuraava este ja oikea ohjauslinja? Katsojan kannalta hupaisintahan agilityssä on kun ohjaaja kompastuu esteeseen tai suorastaan törmää siihen. Tai pyörii itsensä ympäri yrittäen hahmottaa järjestyksessä seuraavaa estettä. Kärpäsen näkökenttä olisi lajin harrastuksessa käytännöllistä.
Tärkeää harrastuksessa on koiran ja ohjaajan kunto, kuten missä tahansa urheilussa, sitten kun ruvetaan oikeasti juoksemaan. Agilityssä tehdään nopeita parin minuutin pyrähdyksiä, joten kyse on pikajuoksusta ja todella lyhyistä matkoista esteineen ja nopeine käännöksineen ja kurvailuineen. Koiran kuntoon kuuluu vahvat lihakset ja vaikuttaa monipuolinen muu liikunta, varsinkin vapaana juoksu ja nopeat pyrähtelyt toisten koirien kanssa. Ja mäyräkoiralla erityisen tärkeää on sopiva linjakkuus. Liian lihava mäyris tai mikä tahansa koira sekä ihminen rasittaa niveliään ihan turhaa ylipainolla. Pitkäselkäiselle koiralle se on erityisen haitallista.
Vega kävi perjantaina ultraäänitutkimuksessa ja jää tuloksen perusteella vauvalomalle agilitystä. Eihän raskaus ole ihmilläkään sairaus ja moni urheilija jopa parantaa tuloksiaan alkuraskauden aikana, mutta puolessa välissä alkaa jo nivelsiteet hormonien vaikutuksesta löystyä ja lopulta masukin painaa, joten liian raju rehkiminen ei ole hyvästä. Ja koiralla loppupuoliskon painonnousu taitaa olla suhteellisesti vielä suurempaa kuin ihmisellä, kun pentuja on yleensä useita.

Onko mäyräkoira itsepäinen?

2007-04-10T14:59:00.000+03:00

Mäyräkoirista on lukuisia legendoja niiden itsepäiseen luonteeseen liittyen. Onko se itsepäisyyttä vai nopeaa oppimista jos mäyris jo ekasta saamastaan positiiivisesta palautteesta toistaa jonkun jutun? Onhan mäyris aika söpö pienenä ja saa helposti naurun leviämään omistajan ja ohikulkijoiden naamalle kokeiluillaan.
Neljänkymmenen vuoden ja erinäisten koirankasvatusoppaiden jälkeen alan kallistua enempi tähän nopean oppimisen teoriaan. Mäyris oppii kerrasta niin halutessaan. Motivointina toimii niin makkara kuin naurahdus. Ja omistaja saa olla varuillaan mistä antaa positiivista palautetta. Legendoja on helppo vahvistaa, mutta aikuinen samalla tavalla käyttäytyvä koira ei välttämättä olekaan niin hupia ohjaajalleen ja omistajilleen.
Yksi legendoista on nelitassujarrutus. Jo pentuna mäyris oppii äkkiä että nelitassujarrutuksella voidaan ainakin hidastaa matkan etenemistä ei toivottuun suuntaan. Vesisateessa jarruttavaa koiraansa raahava ohjaaja ei välttämättä jaksa kauaa taistella tuulimyllyjä vastaan vaan toimii koiran tahdon mukaisesti ja palaa kuiviin sisätiloihin. Karkeakarvainen mäyriksemme Happy oli erityisen etevä ohikulkijoiden huomion haussa. Se oppi äkkiä että ohikulkijat pysähtyvät päivittelemään ja rapsuttelemaan sitä kun sen heittäytyi maahan lopen uupuneen näköisenä makaamaan. Koiraparkahan oli aivan naatti, lähes eläinrääkkäyksestä oli jo kyse, vaikka koira olikin vasta pari metriä kulkenut sen mielestä väärään suuntaan.

Vega harrastaa agilitya

2007-04-10T14:46:00.001+03:00

Olemme kasvattaneet kotioloissa mäyräkoiria jo yli 40 vuotta. Olemme harrastaneet sekä Uuvan että Vegan kanssa agilitya vuodesta 1999 lähtien. Uuva lopetti harrastuksen parin vuoden kuluttua, kun ei pysynyt tarpeeksi hoikkana vaativaan liikuntalajiin.Vegan kanssa aloitettiin harjoitukset keväällä 2005 hiukan yli vuoden ikäisenä. Kesällä harjoiteltiin mejä-jäljestystä ja tottelevaisuutta. Yhteinen harrastaminen paransi selvästi koiran ja ohjaajan välistä kommunikaatiota ja lujitti suhdetta. Syksyllä harjoituksissa tuntui kesäpaussin jälkeen että Vega vain yhtäkkiä oli keksinyt mikä tässä on hauskaa. No, tietysti makkara/leikkele palkinto ja huomio. Talvipaussin ja Vegan pentuloman jälkeen aloitettiin keväällä 2006 uudella innolla ja uskaltauduttiin kisaamaankin jo kesäkuussa.Kahdesta ekasta kisasta tuli hylyt vääristä radoista (kepit ei mennyt millään), mutta kokemus oli sikäli positiivinen, että koira ei karannut kentältä (ei aitoja) eikä räyhännyt muille, mateli vain radan läpi hämmentyneenä. Myöhemmin kyllä paljastui että Vega oli ehtinyt ohjaajan rataantutustumisen aikana autossa odottaessaan popsia paketillisen nakkeja napaansa. Oli hiukka rankkaa vatsa täynnä..Ekat kisat oli myös sikäli koettelumus että omalla kentällä kaikki koirat ovat kiltisti hiljaa omaa vuoroa odottaessaan, mutta Laakson kentällä, vaikka ulkona oltiinkin, niin kyllä haukku raikasi. Osa osallistujista toi jopa koiransa radanlaidalle haukkumaan ja intoilemaan, vaikkei edes oma kisa ollut kyseessä. Pitäisikö käyttäytymisetikettiä radanreunalla muokata ja antaa toisille kilpailijoille työrauha? Kyllähän siinä omakin koira turhan päiten höyryää, mistä ei hyvää seuraa radalla.Seuraavana päivänä saatiin jo tulos, vaikka tulikin yliaikaa hidastelusta ja virheitä. Kepit tuotti ongelmia edelleen, vaikka siirryttiin/palattiin takaperin ohjaamiseen). Kohdattiin kisoissa myös yksi uusi este eli muuri, jota Vega vain ihmetteli istumalla sen edessä ja sitä piti kehottaa muurin toiselta puolelta yli.Syksyllä 2006 mentiin vielä pariin kisaan harjoitusten alettua. Ja vikoista kisoista oli jo nollatulos lähellä. Ihan meni ohjaajan piikkiin moka, pari senttiä väärälle puolelle keppien alotusta ja uusi alotus kepeillä. Nyt ei olisi tullut yliaikaakaan ilman tätä mokaa. Syksyllä oltiin jo siinä pisteessä että ohjaajan olisi pitänyt juosta kovempaa. Mäyristä pidetään aika hitaana, mutta meillä ongelma on kyllä vielä ohjaajan hitaus. Koira ei karkaa eteen eikä omille reiteille ja kuuntelee ohjajaa. Ja toteuttaa myös ohjaajan virheet.