Maailman paras emä

Vegalle odotettiin pentuja 7.5. lähtien edellisen tiineyden perusteella. Ultrassa oltiin käyty viidennellä viikolla ja luvassa oli 3 korkeintaan 4 pentua. Olin jo päättänyt, että nyt lähdetään eläinlääkäriin, kun koira vain paisuu, eikä synnytys ala. 67 vuorokautta astutuksesta oli kirjan mukaan takaraja. Ja alkoihan sitten jotain tapahtua 66 vuorokauden alkaessa. 15 tunnin levottomuuden, pentukopan petaamisen ja suurten ja pienten huokailujen jälkeen maailmaan putkahti puolessatoista tunnissa iso pesue. Neljännen jälkeen jo vein Vegan pesulle ja vaihdoin puhtaat alustat kun maailmaan putkahti vielä kaksi lisää.
Mikäs siinä oli Vegan touhuja seuratessa. Avautumisvaiheen aikana olin vain seurana ja toimin henkisenä tukena muistellen omia synnytyksiä ja kopioiden dvd:lle omien lasten vauvavideoita. Ponnistusvaiheessa kaikki kävi niin äkkiä ja luontevasti, ettei minulla ollut muuta virkaa kuin punnita pennut ja kuivata edellistä, kun emä synnytti seuraavaa. Vega hoiti itse istukat, sikiökalvojen irrotukset ja napanuorankatkaisut. Ja kaikki pennut oli suht saman kokoisia ja ymmärsi että pennun tärkein tehtävä on syödä.
Meillä on ollut aina mäyräkoiraemoja, jotka on itse osanneet hoitaa hommat. Koirani synnyttää -sivujen "Kuinka autan koiraa synnytyksessä ja kuinka napanuora katkaistaaan", on jääneet teoriaksi. Sen verran seurakoiria ne kuitenkin ovat että ihan yksinään eivät halua olla. Rauhallista pitää toki olla ja oma "luola". Vegalla on pentukoppa pöydän alla, että saatiin hiukan luolamaisuutta. Vega nimittäin olisi itse valinnut sänkynalustan. Ja on käynyt niitä sängynalusia katselemassa sillä silmalla edelleen, että jos muuttaisi. Koirahan osaa siirtää pennut ihan kätevästi suussa kantaen.
pentujen tarkempia tietoja voit lueskella kotisivuiltamme www.koti.mbnet.fi/mayris