Vega agi-harkoissa

Vega kävi pitkän talvitauon jälkeen taas agility-harkoissa Ruoholahdessa. Se aivan hehkui intoa, varsinkin kun mukana oli taas makkarapaloja palkkiona. Ei ollut opit unohtunut puolessa vuodessa, paitsi ohjaajalta. Miten se onkin niin vaikea katsoa seuraako koira oikein ja samalla nähdä itse seuraava este ja oikea ohjauslinja? Katsojan kannalta hupaisintahan agilityssä on kun ohjaaja kompastuu esteeseen tai suorastaan törmää siihen. Tai pyörii itsensä ympäri yrittäen hahmottaa järjestyksessä seuraavaa estettä. Kärpäsen näkökenttä olisi lajin harrastuksessa käytännöllistä.
Tärkeää harrastuksessa on koiran ja ohjaajan kunto, kuten missä tahansa urheilussa, sitten kun ruvetaan oikeasti juoksemaan. Agilityssä tehdään nopeita parin minuutin pyrähdyksiä, joten kyse on pikajuoksusta ja todella lyhyistä matkoista esteineen ja nopeine käännöksineen ja kurvailuineen. Koiran kuntoon kuuluu vahvat lihakset ja vaikuttaa monipuolinen muu liikunta, varsinkin vapaana juoksu ja nopeat pyrähtelyt toisten koirien kanssa. Ja mäyräkoiralla erityisen tärkeää on sopiva linjakkuus. Liian lihava mäyris tai mikä tahansa koira sekä ihminen rasittaa niveliään ihan turhaa ylipainolla. Pitkäselkäiselle koiralle se on erityisen haitallista.
Vega kävi perjantaina ultraäänitutkimuksessa ja jää tuloksen perusteella vauvalomalle agilitystä. Eihän raskaus ole ihmilläkään sairaus ja moni urheilija jopa parantaa tuloksiaan alkuraskauden aikana, mutta puolessa välissä alkaa jo nivelsiteet hormonien vaikutuksesta löystyä ja lopulta masukin painaa, joten liian raju rehkiminen ei ole hyvästä. Ja koiralla loppupuoliskon painonnousu taitaa olla suhteellisesti vielä suurempaa kuin ihmisellä, kun pentuja on yleensä useita.

Onko mäyräkoira itsepäinen?

Mäyräkoirista on lukuisia legendoja niiden itsepäiseen luonteeseen liittyen. Onko se itsepäisyyttä vai nopeaa oppimista jos mäyris jo ekasta saamastaan positiiivisesta palautteesta toistaa jonkun jutun? Onhan mäyris aika söpö pienenä ja saa helposti naurun leviämään omistajan ja ohikulkijoiden naamalle kokeiluillaan.
Neljänkymmenen vuoden ja erinäisten koirankasvatusoppaiden jälkeen alan kallistua enempi tähän nopean oppimisen teoriaan. Mäyris oppii kerrasta niin halutessaan. Motivointina toimii niin makkara kuin naurahdus. Ja omistaja saa olla varuillaan mistä antaa positiivista palautetta. Legendoja on helppo vahvistaa, mutta aikuinen samalla tavalla käyttäytyvä koira ei välttämättä olekaan niin hupia ohjaajalleen ja omistajilleen.
Yksi legendoista on nelitassujarrutus. Jo pentuna mäyris oppii äkkiä että nelitassujarrutuksella voidaan ainakin hidastaa matkan etenemistä ei toivottuun suuntaan. Vesisateessa jarruttavaa koiraansa raahava ohjaaja ei välttämättä jaksa kauaa taistella tuulimyllyjä vastaan vaan toimii koiran tahdon mukaisesti ja palaa kuiviin sisätiloihin. Karkeakarvainen mäyriksemme Happy oli erityisen etevä ohikulkijoiden huomion haussa. Se oppi äkkiä että ohikulkijat pysähtyvät päivittelemään ja rapsuttelemaan sitä kun sen heittäytyi maahan lopen uupuneen näköisenä makaamaan. Koiraparkahan oli aivan naatti, lähes eläinrääkkäyksestä oli jo kyse, vaikka koira olikin vasta pari metriä kulkenut sen mielestä väärään suuntaan.

Vega harrastaa agilitya

Olemme kasvattaneet kotioloissa mäyräkoiria jo yli 40 vuotta. Olemme harrastaneet sekä Uuvan että Vegan kanssa agilitya vuodesta 1999 lähtien. Uuva lopetti harrastuksen parin vuoden kuluttua, kun ei pysynyt tarpeeksi hoikkana vaativaan liikuntalajiin.Vegan kanssa aloitettiin harjoitukset keväällä 2005 hiukan yli vuoden ikäisenä. Kesällä harjoiteltiin mejä-jäljestystä ja tottelevaisuutta. Yhteinen harrastaminen paransi selvästi koiran ja ohjaajan välistä kommunikaatiota ja lujitti suhdetta. Syksyllä harjoituksissa tuntui kesäpaussin jälkeen että Vega vain yhtäkkiä oli keksinyt mikä tässä on hauskaa. No, tietysti makkara/leikkele palkinto ja huomio. Talvipaussin ja Vegan pentuloman jälkeen aloitettiin keväällä 2006 uudella innolla ja uskaltauduttiin kisaamaankin jo kesäkuussa.Kahdesta ekasta kisasta tuli hylyt vääristä radoista (kepit ei mennyt millään), mutta kokemus oli sikäli positiivinen, että koira ei karannut kentältä (ei aitoja) eikä räyhännyt muille, mateli vain radan läpi hämmentyneenä. Myöhemmin kyllä paljastui että Vega oli ehtinyt ohjaajan rataantutustumisen aikana autossa odottaessaan popsia paketillisen nakkeja napaansa. Oli hiukka rankkaa vatsa täynnä..Ekat kisat oli myös sikäli koettelumus että omalla kentällä kaikki koirat ovat kiltisti hiljaa omaa vuoroa odottaessaan, mutta Laakson kentällä, vaikka ulkona oltiinkin, niin kyllä haukku raikasi. Osa osallistujista toi jopa koiransa radanlaidalle haukkumaan ja intoilemaan, vaikkei edes oma kisa ollut kyseessä. Pitäisikö käyttäytymisetikettiä radanreunalla muokata ja antaa toisille kilpailijoille työrauha? Kyllähän siinä omakin koira turhan päiten höyryää, mistä ei hyvää seuraa radalla.Seuraavana päivänä saatiin jo tulos, vaikka tulikin yliaikaa hidastelusta ja virheitä. Kepit tuotti ongelmia edelleen, vaikka siirryttiin/palattiin takaperin ohjaamiseen). Kohdattiin kisoissa myös yksi uusi este eli muuri, jota Vega vain ihmetteli istumalla sen edessä ja sitä piti kehottaa muurin toiselta puolelta yli.Syksyllä 2006 mentiin vielä pariin kisaan harjoitusten alettua. Ja vikoista kisoista oli jo nollatulos lähellä. Ihan meni ohjaajan piikkiin moka, pari senttiä väärälle puolelle keppien alotusta ja uusi alotus kepeillä. Nyt ei olisi tullut yliaikaakaan ilman tätä mokaa. Syksyllä oltiin jo siinä pisteessä että ohjaajan olisi pitänyt juosta kovempaa. Mäyristä pidetään aika hitaana, mutta meillä ongelma on kyllä vielä ohjaajan hitaus. Koira ei karkaa eteen eikä omille reiteille ja kuuntelee ohjajaa. Ja toteuttaa myös ohjaajan virheet.