Vega harrastaa agilitya

Olemme kasvattaneet kotioloissa mäyräkoiria jo yli 40 vuotta. Olemme harrastaneet sekä Uuvan että Vegan kanssa agilitya vuodesta 1999 lähtien. Uuva lopetti harrastuksen parin vuoden kuluttua, kun ei pysynyt tarpeeksi hoikkana vaativaan liikuntalajiin.Vegan kanssa aloitettiin harjoitukset keväällä 2005 hiukan yli vuoden ikäisenä. Kesällä harjoiteltiin mejä-jäljestystä ja tottelevaisuutta. Yhteinen harrastaminen paransi selvästi koiran ja ohjaajan välistä kommunikaatiota ja lujitti suhdetta. Syksyllä harjoituksissa tuntui kesäpaussin jälkeen että Vega vain yhtäkkiä oli keksinyt mikä tässä on hauskaa. No, tietysti makkara/leikkele palkinto ja huomio. Talvipaussin ja Vegan pentuloman jälkeen aloitettiin keväällä 2006 uudella innolla ja uskaltauduttiin kisaamaankin jo kesäkuussa.Kahdesta ekasta kisasta tuli hylyt vääristä radoista (kepit ei mennyt millään), mutta kokemus oli sikäli positiivinen, että koira ei karannut kentältä (ei aitoja) eikä räyhännyt muille, mateli vain radan läpi hämmentyneenä. Myöhemmin kyllä paljastui että Vega oli ehtinyt ohjaajan rataantutustumisen aikana autossa odottaessaan popsia paketillisen nakkeja napaansa. Oli hiukka rankkaa vatsa täynnä..Ekat kisat oli myös sikäli koettelumus että omalla kentällä kaikki koirat ovat kiltisti hiljaa omaa vuoroa odottaessaan, mutta Laakson kentällä, vaikka ulkona oltiinkin, niin kyllä haukku raikasi. Osa osallistujista toi jopa koiransa radanlaidalle haukkumaan ja intoilemaan, vaikkei edes oma kisa ollut kyseessä. Pitäisikö käyttäytymisetikettiä radanreunalla muokata ja antaa toisille kilpailijoille työrauha? Kyllähän siinä omakin koira turhan päiten höyryää, mistä ei hyvää seuraa radalla.Seuraavana päivänä saatiin jo tulos, vaikka tulikin yliaikaa hidastelusta ja virheitä. Kepit tuotti ongelmia edelleen, vaikka siirryttiin/palattiin takaperin ohjaamiseen). Kohdattiin kisoissa myös yksi uusi este eli muuri, jota Vega vain ihmetteli istumalla sen edessä ja sitä piti kehottaa muurin toiselta puolelta yli.Syksyllä 2006 mentiin vielä pariin kisaan harjoitusten alettua. Ja vikoista kisoista oli jo nollatulos lähellä. Ihan meni ohjaajan piikkiin moka, pari senttiä väärälle puolelle keppien alotusta ja uusi alotus kepeillä. Nyt ei olisi tullut yliaikaakaan ilman tätä mokaa. Syksyllä oltiin jo siinä pisteessä että ohjaajan olisi pitänyt juosta kovempaa. Mäyristä pidetään aika hitaana, mutta meillä ongelma on kyllä vielä ohjaajan hitaus. Koira ei karkaa eteen eikä omille reiteille ja kuuntelee ohjajaa. Ja toteuttaa myös ohjaajan virheet.