Vega agi-harkoissa

Vega kävi pitkän talvitauon jälkeen taas agility-harkoissa Ruoholahdessa. Se aivan hehkui intoa, varsinkin kun mukana oli taas makkarapaloja palkkiona. Ei ollut opit unohtunut puolessa vuodessa, paitsi ohjaajalta. Miten se onkin niin vaikea katsoa seuraako koira oikein ja samalla nähdä itse seuraava este ja oikea ohjauslinja? Katsojan kannalta hupaisintahan agilityssä on kun ohjaaja kompastuu esteeseen tai suorastaan törmää siihen. Tai pyörii itsensä ympäri yrittäen hahmottaa järjestyksessä seuraavaa estettä. Kärpäsen näkökenttä olisi lajin harrastuksessa käytännöllistä.
Tärkeää harrastuksessa on koiran ja ohjaajan kunto, kuten missä tahansa urheilussa, sitten kun ruvetaan oikeasti juoksemaan. Agilityssä tehdään nopeita parin minuutin pyrähdyksiä, joten kyse on pikajuoksusta ja todella lyhyistä matkoista esteineen ja nopeine käännöksineen ja kurvailuineen. Koiran kuntoon kuuluu vahvat lihakset ja vaikuttaa monipuolinen muu liikunta, varsinkin vapaana juoksu ja nopeat pyrähtelyt toisten koirien kanssa. Ja mäyräkoiralla erityisen tärkeää on sopiva linjakkuus. Liian lihava mäyris tai mikä tahansa koira sekä ihminen rasittaa niveliään ihan turhaa ylipainolla. Pitkäselkäiselle koiralle se on erityisen haitallista.
Vega kävi perjantaina ultraäänitutkimuksessa ja jää tuloksen perusteella vauvalomalle agilitystä. Eihän raskaus ole ihmilläkään sairaus ja moni urheilija jopa parantaa tuloksiaan alkuraskauden aikana, mutta puolessa välissä alkaa jo nivelsiteet hormonien vaikutuksesta löystyä ja lopulta masukin painaa, joten liian raju rehkiminen ei ole hyvästä. Ja koiralla loppupuoliskon painonnousu taitaa olla suhteellisesti vielä suurempaa kuin ihmisellä, kun pentuja on yleensä useita.