Onko mäyräkoira itsepäinen?

Mäyräkoirista on lukuisia legendoja niiden itsepäiseen luonteeseen liittyen. Onko se itsepäisyyttä vai nopeaa oppimista jos mäyris jo ekasta saamastaan positiiivisesta palautteesta toistaa jonkun jutun? Onhan mäyris aika söpö pienenä ja saa helposti naurun leviämään omistajan ja ohikulkijoiden naamalle kokeiluillaan.
Neljänkymmenen vuoden ja erinäisten koirankasvatusoppaiden jälkeen alan kallistua enempi tähän nopean oppimisen teoriaan. Mäyris oppii kerrasta niin halutessaan. Motivointina toimii niin makkara kuin naurahdus. Ja omistaja saa olla varuillaan mistä antaa positiivista palautetta. Legendoja on helppo vahvistaa, mutta aikuinen samalla tavalla käyttäytyvä koira ei välttämättä olekaan niin hupia ohjaajalleen ja omistajilleen.
Yksi legendoista on nelitassujarrutus. Jo pentuna mäyris oppii äkkiä että nelitassujarrutuksella voidaan ainakin hidastaa matkan etenemistä ei toivottuun suuntaan. Vesisateessa jarruttavaa koiraansa raahava ohjaaja ei välttämättä jaksa kauaa taistella tuulimyllyjä vastaan vaan toimii koiran tahdon mukaisesti ja palaa kuiviin sisätiloihin. Karkeakarvainen mäyriksemme Happy oli erityisen etevä ohikulkijoiden huomion haussa. Se oppi äkkiä että ohikulkijat pysähtyvät päivittelemään ja rapsuttelemaan sitä kun sen heittäytyi maahan lopen uupuneen näköisenä makaamaan. Koiraparkahan oli aivan naatti, lähes eläinrääkkäyksestä oli jo kyse, vaikka koira olikin vasta pari metriä kulkenut sen mielestä väärään suuntaan.