14.7. Pentutilanne

Kaikki pennut ovat löytäneet kodit. Vilma Vipeltäjän kävin viemässä keskiviikkona Forssaan. Siellä saatiin hiukan varoa perheen vanhaa cockerspanielia, ettei syötetä sen nähden Vilmaa. Vilma nukkui ekan yönsä lattialla patjalla pikku-emäntänsä jaloissa ja kainalossa.
Vili Vilperi lähti torstainan Espooseen ja sai aikuisesta belgianpaimenkoirasta ison koirakaverin ja perheessä oman emännän. Kun Viuhti huomasi jääneensä yksin klo 3 yöllä, jouduin itse siirtymään keittiönlattiallle nukkumaan, kun mikään ei Viuhtia muuten lohduttanut. Aamulla Viuhti nukkui tyynylle käpertyneenä pitkään rankan yön jäljiltä. Sisaruksiaan pennut varmasti eniten kaipaavatkin. Siksi uudet koiraleikkikaverit on tosi tärkeitä. Uusissa leikkikavereissa pitää vain aloittaa varmasti kilteistä ja sopivan kokoisista.
Viuhti Vikkelä lähtikin Vantaalle, kun en myynyt sitä kotiin, jossa kaikki perheenjäsenet eivät olleet koiran hankinta-ajankohdasta samaa mieltä. Viuhti pääsikin siis Vantaalle perheenjäseneksi isoon laumaan, johon kuuluu kaksi kissaa ja aikuinen samojedi. Alunperin oli tarkoitus ottaa Viuhti vielä mukaan maalle viikonlopuksi, mutta uudelle perheelle oli parempi että lähti jo nyt.
Hurjan haikealta viimeisistä pennuista oli luopua, olisi niitä pitänyt pidempäänkin. Mutta mitä pidempään pitää, sitä vaikeampi niistä on luopua. Ja toki niille on parempi, että eivät kiinny liikaa kasvatuskotinsa ihmisiin ja aloittavat elämän omassa kodissa. Mutta kyllä tuntuu keittiössä tyhjältä. Onneksi tavataan ainakin Vilma, Vili ja Viuhti ensi viikolla.