Hyvän emon merkitys pentujen kehityksessä

Koiramme lehdessä 10/2014 oli hiukan vaikeasti luettava artikkeli, jossa yhdistetty raflaavat otsikot ja hämärretty että tutkittu koiranomistajia eikä koiria. Tuloksena alaotsikon mukaan se että selvimmät havaittavat perinnölliset erot oli koiran kiinnostuksella leikkiä ihmisen kanssa.

Olen lukenut monta erinomaista tieteellistä julkaisua koirien perinnöllisistä ominaisuuksista ja niiden vaikeudesta todeta. Vaikeus siinä, että tiedetään että osa käyttäytymisestä on perinnöllistä, osa opittua pentuna ja osa esim. ympäristön vaikutusta tai huonojen kokemusten kautta. Koirien ongelmakäyttäytymisessä kouluttaminen perustuu viimeksi mainittuihin eli voidaan opetella pois ei toivotusta käytöksestä, koska se on opittua.

Mokke osasi jo 8 vkoa istua namin edessä

Uskon vakaasti tutkimuksiin, joissa painotetaan emon merkitystä varhaisvaiheessa. Kuka muu opettaa pennun leikkimään? Meillä kaikki synnyttäneet koirat on olleet erinomaisia emoja; osanneet synnyttää itse, hoitaa pentuja ja vahtia niitä tarpeellisen määrän. Sekä leikin kautta opettaa niille rajoja. Myös muut emojen sukulaiskoirat on osallistuneet kiitettävästi leikkitäteinä pentujen koulutukseen koiraleikkeihin ja rajoihin. Kuka muu niille turvallisesti opettaa kuinka kovaa saa leikisti purra? Kuka muu opettaa niille koirien kielen, jossa ei-sana on hyvä osata ennen kuin lähtee suureen maailmaan.
                                        
Kuvassa Zola, Sasu ja Vega leikittää Hiltun pentuja kun emo huilaa. Yleensä emot antaa muiden lauman narttujen osallistua hoitoon parin ekan viikon jälkeen. Joskus muiden saman lauman narttujen juoksut on sen verran synkassa, että saattavat kehittää valeraskauden samaan aikaan ja pystyä oikeasti myös imettämään kuten susilaumassa varaemot. Uuva aikoinaan ja Vega nykyään ainakin yrittää omia jonkun pennun ihan itselleen myös.

Uskon myös että sillä on merkitystä että pentuja todella pidetään sylissä ja käsitellään ihan pienestä pitäen ja IHMISET viettää niiden kanssa aikaa ja leikkii niiden kanssa. Miten muuten pennut oppii leikkimään ihmisen kanssa? Toki kaiken hyvän mitä varhaispentuna on opittu voi sammuttaa väärällä tai liian vähäisellä toiminnalla tai kontaktien puutteella jatkossa. Hyvät asiat on kuitenkin mahdollista koulutuksessa ja siedätyksellä palauttaa, jos koiralle on joskus syntynyt suhde ihmiseen, halu kontaktiin, halu leikkiin. Eri koiraroduilla on erilailla jalostuksessa painotettu luonneominaisuuksia joista osa tähtää koulutettavuuteen, miellyttämisenhaluun, työskentelyinnokkuuteen ja keskittymiskykyyn. Mutta näidenkin ilmeneminen on eri yksilöiden kohdalla kiinni koulutusmetodeista, ajoituksesta ja motivointikeinojen löytämisestä. Ollaan agilityn kanssa testattu mäykyn koulutettavuutta ja motivointia. Helpompiakin rotuja on kuin pk.mäyris, mutta haasteella on hauskat puolensa ohjaajalle. Ja haasteet on myös kivoja, jos niistä selviää. Konstit on monet. Ihan pikkupennun voi opettaa/totuttaa seisomaan näyttelypöydällä asennossa tai istumaan rivissä muiden kanssa namipalaa odotellen. Palkitseminen toivotusta käytöksestä on A ja O mäykkyjenkin kanssa.