Kaikki pennut ovat löytäneet kodit. Vilma Vipeltäjän kävin viemässä keskiviikkona Forssaan. Siellä saatiin hiukan varoa perheen vanhaa cockerspanielia, ettei syötetä sen nähden Vilmaa. Vilma nukkui ekan yönsä lattialla patjalla pikku-emäntänsä jaloissa ja kainalossa.
Vili Vilperi lähti torstainan Espooseen ja sai aikuisesta belgianpaimenkoirasta ison koirakaverin ja perheessä oman emännän. Kun Viuhti huomasi jääneensä yksin klo 3 yöllä, jouduin itse siirtymään keittiönlattiallle nukkumaan, kun mikään ei Viuhtia muuten lohduttanut. Aamulla Viuhti nukkui tyynylle käpertyneenä pitkään rankan yön jäljiltä. Sisaruksiaan pennut varmasti eniten kaipaavatkin. Siksi uudet koiraleikkikaverit on tosi tärkeitä. Uusissa leikkikavereissa pitää vain aloittaa varmasti kilteistä ja sopivan kokoisista.
Viuhti Vikkelä lähtikin Vantaalle, kun en myynyt sitä kotiin, jossa kaikki perheenjäsenet eivät olleet koiran hankinta-ajankohdasta samaa mieltä. Viuhti pääsikin siis Vantaalle perheenjäseneksi isoon laumaan, johon kuuluu kaksi kissaa ja aikuinen samojedi. Alunperin oli tarkoitus ottaa Viuhti vielä mukaan maalle viikonlopuksi, mutta uudelle perheelle oli parempi että lähti jo nyt.
Hurjan haikealta viimeisistä pennuista oli luopua, olisi niitä pitänyt pidempäänkin. Mutta mitä pidempään pitää, sitä vaikeampi niistä on luopua. Ja toki niille on parempi, että eivät kiinny liikaa kasvatuskotinsa ihmisiin ja aloittavat elämän omassa kodissa. Mutta kyllä tuntuu keittiössä tyhjältä. Onneksi tavataan ainakin Vilma, Vili ja Viuhti ensi viikolla.
Saturday, July 14, 2007
Tuesday, July 10, 2007
10.7. pentutilanne
Tiistaina mentiin taas kaikkien koirien kanssa maalle Karkkilaan. Pennut taitaa jo olla oppinut, että autohäkissä pääsee jonnekin kivaan paikkaan. Vähän aikaa voi toki marista, että joutuu taas nukkumaan tunniksi. Maalla harjoiteltiin yhden portaan kiipeämistä ylös ja alas, mutta edelleen terassilta alastulo (eihän portaita voi aina käyttää) näyttää surmanhypyltä, kun hyppy ei kanna ja pentu putoaa rähmälleen maahan.
Velmu Veitikka lähtikin Karkkilasta uuteen perheeseensä Turun lähelle. Tarmokas Velmu sai tarpeeksi ison perheen, joku varmasti jaksaa sen kanssa puuhastaa tai sen puuhasteluja katsella.
Vili Vilperiä tultiin vielä illalla kotona Helsingissä katsomaan ja taisi sopiva koti sillekin löytyä. Vielä saadaan Vilin seurasta päivä nauttia, kun lähtee vasta torstaina. Keskiviikkona viedään Vilma Vipeltäjä sijoituskotiinsa Forssaan ja syynätään yhdessä kaikki mahdolliset vaaran paikat talossa. Viuhdin koti varmistuu loppuviikosta, kunhan ehditään soitella ja tavata koko perhe.
Velmu Veitikka lähtikin Karkkilasta uuteen perheeseensä Turun lähelle. Tarmokas Velmu sai tarpeeksi ison perheen, joku varmasti jaksaa sen kanssa puuhastaa tai sen puuhasteluja katsella.
Vili Vilperiä tultiin vielä illalla kotona Helsingissä katsomaan ja taisi sopiva koti sillekin löytyä. Vielä saadaan Vilin seurasta päivä nauttia, kun lähtee vasta torstaina. Keskiviikkona viedään Vilma Vipeltäjä sijoituskotiinsa Forssaan ja syynätään yhdessä kaikki mahdolliset vaaran paikat talossa. Viuhdin koti varmistuu loppuviikosta, kunhan ehditään soitella ja tavata koko perhe.
Monday, July 9, 2007
9.7. pentutilanne
Virta Vintiö lähti uuteen kotiinsa Hämeenlinnaan lauantaina maalta Karkkilasta. Kaikki koirat oli maalla myös torstaina ja lauantaina saatiin oikein kunnon ukkoskuurokin. Rakeetkin ropisi aika kovaa peltikattoon. Vega oli hyvä mamma, kun toi Rölli-mökin alla kanssaan nukkuneen Velmun myös turvaan ukkosta ja sadetta kesäkeittiöön. Vegaa itseään kyllä hiukan inhotti ukkonen, mutta urheasti se oli pentujen tukena. Pennuista näki hyvin, että ne ihmettelivät aluksi uutta ääntä, mutta eivät pelänneet, koska kaikki yritti käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Minä ja Ilmari pelattiin lattialla korttia ja pennut jatkoivat uniaan.
Virta alias Verne sai jo omat kotisivut http://www.webbisivu.com/VirtaVinti%c3%b6.aspx . Virtaa riittää toivottavasti näyttely- ja muuhun koiraharrastukseen.
Maanantaina lähti sitten Vauhti Vallaton Vääksyyn 12-vuotiaan mäyrisrouvan kainaloon. Vauhdille toivotaan innostusta agility-harrastukseen. Olkoon nimi enne. Maanantaina vietettiin myös Mennin 17-vuotissynttäreitä pentujen keskellä keittiössä.
Tiistaina tapahtuu taas maalla Karkkilassa ja keskiviikkona käydään viemässä Vilma Forssaan.
Virta alias Verne sai jo omat kotisivut http://www.webbisivu.com/VirtaVinti%c3%b6.aspx . Virtaa riittää toivottavasti näyttely- ja muuhun koiraharrastukseen.
Maanantaina lähti sitten Vauhti Vallaton Vääksyyn 12-vuotiaan mäyrisrouvan kainaloon. Vauhdille toivotaan innostusta agility-harrastukseen. Olkoon nimi enne. Maanantaina vietettiin myös Mennin 17-vuotissynttäreitä pentujen keskellä keittiössä.
Tiistaina tapahtuu taas maalla Karkkilassa ja keskiviikkona käydään viemässä Vilma Forssaan.
Wednesday, July 4, 2007
3.7. Vallattomat -pentue 7 viikkoa
kotisivuiltamme www.koti.mbnet.fi/mayris löytyy yhteistiedot ym.
Pennut tulivat luovutusikään. Mikään kiire niillä ei vielä ole kotoa muuten, mutta omia sylejä jo kaipaillaan. Aamulla kun herään ja menen keittiönoven ohi vessaan on jo 6 kuonoa oviaukkoa kohti istumassa ja odottamassa seuraa. Pikku hännät vipattaa niin, että peppukin heiluu, kun keittiöön astuu. Paras tapa saada pennut jotenkin mahtumaan syliin on istahtaa lattialle, jolloin alkaa hirmuinen kilpailu parhaasta sylipaikasta. Jokaisen on saatava edes hetkeksi se paras paikka ja oma korvan pusutteluhetki.
Pennut pääsi taas maanantaina maalle Karkkilaan, kun luvattiin lämmintä. Sadekuurot onneksi oli vain hetkellisiä ja pennut nukkui tyytyväisenä niiden ajan kesäkeittiössä, josta pikkupisut saa kätevästi huuhdottua lattiaraoista vedellä.
Vilma, Viuhti ja Velmu otti päämääräkseen kiivetä yli esteiden kun yritettiin hiukan rajata niiden leikkialuetta pihalla. Kesäkeittiön alle pääsykin estettiin pennuilta, mutta isot koirat kaivoivat toiselta sivulta uuden reitin sinne. Vesiastian alustana oleva puinen trukkialustakin pääsi väijymisleikkiin, alla on juuri pennunmentävä "luola". Yksi pennuista puolusti sen alla asemiaan ja muut yritti hyökätä sinne. Joku sinne alle meni nukkumaankin. Pentuja sai yhtenään laskea kun olivat välillä omilla tutkimusmatkoillaan, Virta ja Vili kokeili ojanpohjaa pitkin kävelyäkin (kuin luola).
Yöksi tultiin pentujen kanssa kotiin, joten autoilua on nyt häkissä harjoiteltu. Toki Vegasta on suuri apu, kun rauhallisena istuu tai makaa niiden kanssa. Iso häkki vie kyllä puolet farmarin tavaratilasta, mutta pennuille jää hyvin ilmatilaa ison häkin vuoksi, mikä helteellä tärkeää.
Osa perheestä tuli kotiin vasta tiistaina kuten myös Sasu ja Uuva. Sasu tuli iloisesti tervehtien kotiin, mutta huomatessaan, että pennut on edelleen meillä, meni mököttämään eteisen kenkähyllyyn. Sasu on päättänyt ettei ole missään tekemisissä pikkusisarusten kanssa. Raukalla tuli vieroitus emästä vasta nyt todelliseksi. Minulle Sasu leppyi sen verran että tuli kuitenkin jalkoihin nukkumaan kun Vega meni nyt mielestään mukavampaan (viileää) paikkaan sängynalle.
Tiistaina kävi eläinlääkäri tutkimassa ja laittoi samalla mikrosirut niskanahan alle. Yksikään ei inahtanutkaan, taisi tulla hyvä ajoitus unien aikaan. Hyväkuntoisia ovat kaikki, vaikka ovatkin eri kokoisia. Pentukoko ei kuitenkaan kerro aikuiskoosta mitään varmaa. Isoin pentu on se, joka syntyi ekana ja on koko ajan ollut ekana ruokajonossa. Velmu on aika söpö pullukka, mutta ei pentuja sentään laihduttamaan ruveta. Paino tasaantuu, kun uudessa kodissa saa vain oman ruoka-annoksensa ja muutenkin liikunta lisääntyy. Pennuilla on myös kuulema hyvät lihakset eli ovat kyllä meilläkin riehuneet tarpeeksi.
Kynsienleikkuu ja punnituspäivä:
Vilma Vipeltäjä 2380 gr, varma koti jo
Vili Vilperi 2020 gr,
Virta Vintiö 2570 gr, varma koti
Vauhti Vallaton 2570 gr
Viuhti Vikkelä 2780 gr
Velmu Veitikka 3300 gr
Pennuista on paljon kyselyjä kun muualta taitaa pitkäkarvaiset olla jo loppu. Kunhan kyselijät käyvät katsomassa, niin sitten vasta varmistuu ketä oikeasti on enää vapaana.
Pennuilla on jo selviä luonneroja ja valitsen niille sopivat kodit sen mukaan mihin oloihin ovat menossa. Arkoja eivät kuitenkaan ole, vaikka joku onkin enempi mietiskelijä ja toinen toiminnan mies. Totuus on kuitenkin että tulevasta kodista riippuu millainen koirasta lopulta isona tulee.
Suosittelen kaikille pennunhankkijoille Tuire Kaimion Pennun kasvatus-kirjaa. Ostin kirjat myös pennunostajille mukaan annettavaksi. Lueskelin sitä taas läpi ja olen suurimmasta osasta samaa mieltä. Muutama juttu kuten kynsien leikkuu ja pannanlaitto on kyllä turhan vaikeaksi tehty ja sisäaitauksista en pidä, koska ihmiset saattavat ymmärtää niiden käytön ihan väärin. Lapsi/koiraportteja suosittelen itsekin, mutta pentuaitauksen nimellä myytävät on mielestäni aivan liian pieniä edes mäyrispennulle. Kotisivuiltamme voit lukea häkit ja aitaukset jutusta lisää.
Meillä pennut elelee isossa keittiössä, joka on kotimme suosituin huone. Ja tottuvat siellä samalla astian- ja pyykinpesukoneeseen, telkkariin, radioon ja kadun ääniin, kun ikkunat on kuumuuden takia auki. Imuria on käytetty viereisessä eteisessä, joten kyllä meillä ainakin ääniä riittää. Harkinnassa on myös kassiretkeily kaupungille tai puistoon. Pikkupentuhan kulkee ihan kätevästi kassissa kainalossa paikkaan kuin paikkaan.
Vegan kanssakin käymme yhdessä pankissa, postissa, Stockmannilla (kaikkiin tavarataloihin ei koirat ole tervetulleita), kirjastossa (jätän kyllä sen eteiseen allergisten takia), apteekissa, vaatekaupoissa, kodinkoneliikkeissä, mihin nyt koiran kanssa saa tulla. Ja ajellaan ratikalla, bussilla ja metrolla tarpeen mukaan. Kassi on silloin Vegallakin hyvä mukana kun joutuu kantamaan esimerkiksi rullaportaissa, niin ei itse likaannu. Vega on oppinut odottamaan (herkkua) ruokakaupankin ulkopuolella. Eräs lähikauppa kilpailee asiakkaista sillä, että on laittanut pari koirakoukkua ulkopuolelle. Monen marketin pihalla on myös koiraparkki, jonne koira on turvallisempi jättää kuin auringossa kuumenevaan autoon odottamaan. Aikuista mäyristä ei niin vain varasteta, vaikka se odottaisikin hissukseen omistajiaan.
Pennut tulivat luovutusikään. Mikään kiire niillä ei vielä ole kotoa muuten, mutta omia sylejä jo kaipaillaan. Aamulla kun herään ja menen keittiönoven ohi vessaan on jo 6 kuonoa oviaukkoa kohti istumassa ja odottamassa seuraa. Pikku hännät vipattaa niin, että peppukin heiluu, kun keittiöön astuu. Paras tapa saada pennut jotenkin mahtumaan syliin on istahtaa lattialle, jolloin alkaa hirmuinen kilpailu parhaasta sylipaikasta. Jokaisen on saatava edes hetkeksi se paras paikka ja oma korvan pusutteluhetki.
Pennut pääsi taas maanantaina maalle Karkkilaan, kun luvattiin lämmintä. Sadekuurot onneksi oli vain hetkellisiä ja pennut nukkui tyytyväisenä niiden ajan kesäkeittiössä, josta pikkupisut saa kätevästi huuhdottua lattiaraoista vedellä.
Vilma, Viuhti ja Velmu otti päämääräkseen kiivetä yli esteiden kun yritettiin hiukan rajata niiden leikkialuetta pihalla. Kesäkeittiön alle pääsykin estettiin pennuilta, mutta isot koirat kaivoivat toiselta sivulta uuden reitin sinne. Vesiastian alustana oleva puinen trukkialustakin pääsi väijymisleikkiin, alla on juuri pennunmentävä "luola". Yksi pennuista puolusti sen alla asemiaan ja muut yritti hyökätä sinne. Joku sinne alle meni nukkumaankin. Pentuja sai yhtenään laskea kun olivat välillä omilla tutkimusmatkoillaan, Virta ja Vili kokeili ojanpohjaa pitkin kävelyäkin (kuin luola).
Yöksi tultiin pentujen kanssa kotiin, joten autoilua on nyt häkissä harjoiteltu. Toki Vegasta on suuri apu, kun rauhallisena istuu tai makaa niiden kanssa. Iso häkki vie kyllä puolet farmarin tavaratilasta, mutta pennuille jää hyvin ilmatilaa ison häkin vuoksi, mikä helteellä tärkeää.
Osa perheestä tuli kotiin vasta tiistaina kuten myös Sasu ja Uuva. Sasu tuli iloisesti tervehtien kotiin, mutta huomatessaan, että pennut on edelleen meillä, meni mököttämään eteisen kenkähyllyyn. Sasu on päättänyt ettei ole missään tekemisissä pikkusisarusten kanssa. Raukalla tuli vieroitus emästä vasta nyt todelliseksi. Minulle Sasu leppyi sen verran että tuli kuitenkin jalkoihin nukkumaan kun Vega meni nyt mielestään mukavampaan (viileää) paikkaan sängynalle.
Tiistaina kävi eläinlääkäri tutkimassa ja laittoi samalla mikrosirut niskanahan alle. Yksikään ei inahtanutkaan, taisi tulla hyvä ajoitus unien aikaan. Hyväkuntoisia ovat kaikki, vaikka ovatkin eri kokoisia. Pentukoko ei kuitenkaan kerro aikuiskoosta mitään varmaa. Isoin pentu on se, joka syntyi ekana ja on koko ajan ollut ekana ruokajonossa. Velmu on aika söpö pullukka, mutta ei pentuja sentään laihduttamaan ruveta. Paino tasaantuu, kun uudessa kodissa saa vain oman ruoka-annoksensa ja muutenkin liikunta lisääntyy. Pennuilla on myös kuulema hyvät lihakset eli ovat kyllä meilläkin riehuneet tarpeeksi.
Kynsienleikkuu ja punnituspäivä:
Vilma Vipeltäjä 2380 gr, varma koti jo
Vili Vilperi 2020 gr,
Virta Vintiö 2570 gr, varma koti
Vauhti Vallaton 2570 gr
Viuhti Vikkelä 2780 gr
Velmu Veitikka 3300 gr
Pennuista on paljon kyselyjä kun muualta taitaa pitkäkarvaiset olla jo loppu. Kunhan kyselijät käyvät katsomassa, niin sitten vasta varmistuu ketä oikeasti on enää vapaana.
Pennuilla on jo selviä luonneroja ja valitsen niille sopivat kodit sen mukaan mihin oloihin ovat menossa. Arkoja eivät kuitenkaan ole, vaikka joku onkin enempi mietiskelijä ja toinen toiminnan mies. Totuus on kuitenkin että tulevasta kodista riippuu millainen koirasta lopulta isona tulee.
Suosittelen kaikille pennunhankkijoille Tuire Kaimion Pennun kasvatus-kirjaa. Ostin kirjat myös pennunostajille mukaan annettavaksi. Lueskelin sitä taas läpi ja olen suurimmasta osasta samaa mieltä. Muutama juttu kuten kynsien leikkuu ja pannanlaitto on kyllä turhan vaikeaksi tehty ja sisäaitauksista en pidä, koska ihmiset saattavat ymmärtää niiden käytön ihan väärin. Lapsi/koiraportteja suosittelen itsekin, mutta pentuaitauksen nimellä myytävät on mielestäni aivan liian pieniä edes mäyrispennulle. Kotisivuiltamme voit lukea häkit ja aitaukset jutusta lisää.
Meillä pennut elelee isossa keittiössä, joka on kotimme suosituin huone. Ja tottuvat siellä samalla astian- ja pyykinpesukoneeseen, telkkariin, radioon ja kadun ääniin, kun ikkunat on kuumuuden takia auki. Imuria on käytetty viereisessä eteisessä, joten kyllä meillä ainakin ääniä riittää. Harkinnassa on myös kassiretkeily kaupungille tai puistoon. Pikkupentuhan kulkee ihan kätevästi kassissa kainalossa paikkaan kuin paikkaan.
Vegan kanssakin käymme yhdessä pankissa, postissa, Stockmannilla (kaikkiin tavarataloihin ei koirat ole tervetulleita), kirjastossa (jätän kyllä sen eteiseen allergisten takia), apteekissa, vaatekaupoissa, kodinkoneliikkeissä, mihin nyt koiran kanssa saa tulla. Ja ajellaan ratikalla, bussilla ja metrolla tarpeen mukaan. Kassi on silloin Vegallakin hyvä mukana kun joutuu kantamaan esimerkiksi rullaportaissa, niin ei itse likaannu. Vega on oppinut odottamaan (herkkua) ruokakaupankin ulkopuolella. Eräs lähikauppa kilpailee asiakkaista sillä, että on laittanut pari koirakoukkua ulkopuolelle. Monen marketin pihalla on myös koiraparkki, jonne koira on turvallisempi jättää kuin auringossa kuumenevaan autoon odottamaan. Aikuista mäyristä ei niin vain varasteta, vaikka se odottaisikin hissukseen omistajiaan.
Wednesday, June 27, 2007
26.6. Vallattomat-pentue 6 viikkoa
www.koti.mbnet.fi/mayris kotisivuiltamme löytyy yhteystiedot ja paljon muuta.
Pentujen pienen aitauksen laidat ei enää pidättele niitä edes keittiön siivouksen ajan, joten se poistettiin ja pennut ovat vallanneet koko 18 neliön keittiön. Keittiöön siirtyi myös nojatuoli, jotta ihmisillä olisi mukavampaa seurustella pentujen kanssa myös telkkaria katsellessa. Tuolinalunen nurkassa on edelleen lempipaikka nukkua, vaikka pentukopat ja isommatkin välillä kelpaa.
Kauniin juhannuksen jälkeen alkoi sateet, joten ulkona ei ole viikonlopun jälkeen käyty. Sanomalehtiä on vain pöydän alla ja sinne on kova yritys asioille. Leikkiä mahtuu onneksi sisälläkin. Vielä on tasaparit painissa. Hiukan hyppelyä ja syöksähtelyä myös harjoitellaan.
Pennut sai omat pienet puruluut, joissa päässä solmut. Vega kävi keräämässä ne yksitellen pois ja vei omiin piiloihinsa. Aiemmat purutikut Vega vei ja söi itse. Nyt aamulla oli kuitenkin palauttanut pari puruluuta pennuille takaisin.
Leluja myös kanniskellaan ympäriinsä ja jotain niistä voi yhdessä repiäkin. Toisten nipistely on kuitenkin kaikkein kivointa. Vegaakin yritetään repiä hännästä ja karvoista.
Vega imettää vielä jonkin verran, mutta ei yöllä lainkaan. Se nukkuu sänkyni vieressä lattialla ja tulee aamulla jalkoihin. Eikä tule keittiöön ennen kuin minä olen käynyt siellä siivoamassa.
Juhannuksenan ostettiin monta kiloa tarjousjauhelihaa ja sitä pennut syö piimän seassa ja Vegakin saa osansa. Pääruokana on kuitenkin jo pentukuivamuona, jota pennut rouskuttelee. Osaavat jo juoda vettäkin. Pennut pitää tosi vähän ääntä, en enää herää aamullakaan pentuihin, vaikka ovet on auki. Yöksi on huone yritetty pimentää kunnolla, että nukkuisivat vain ja aamu alkaisi vasta, kun minä ja Vega herätään. Pennut on kyllä yön aikana syönyt kaikki jätetyt ruuat. Vielä niillä on seuraa toisistaan.
Pentujen kokoerot ovat säilyneet lähes ennallaan ja painoa tullut puolisen kiloa viikossa.
Kynsienleikkuu ja punnituspäivä taas:
Vilma Vipeltäjä 1973 gr, on jo löytänyt sijoituskodin perheestä, joka yli 30 vuotta sitten osti meiltä ensimmäisen mäyräkoiransa Käpälämäki Titakenen.
Vili Vilperi 1650 gr, on edelleen tummin ja siroin ja luonteeltaan hiukan mietiskelijä ja ainut joka ei vielä halua olla pusupoika. Pentuja on opetettu/annettu pussailla ihmisen korvaa, siten koiratkin toisiaan ystävällisesti tervehtivät.
Virta Vintiö 1990 gr, on edelleen vaalein ja siro, sekä muistuttaa ehkä siksi eniten ekaa koiraani Käpälämäki Läkiläkiä
Vauhti Vallaton 2158 gr, on vaikea erottaa Vilmasta värin puolesta
Viuhti Vikkelä 2270 gr, on tomera touhottaja
Velmu Veitikka 2720 gr, on se tomerin
Vilma ja Vauhti on ne, jotka muistuttaa eniten ekaa mäyristämme Tokkolan Lupatraa. Katso kotisivuiltamme sukulaisgallerian alajuttu pentujen suvuista. Pennut ovat suoraan yhtä sukuhaaraa pitkin Lupatran pentueveljen Tokkolan Rolf Rinaldon jälkeläisiä. Jotenkin "oikeaksi" väriksi minulle on jäänyt punainen, jossa paljon mustaa. Lupatrakin oli mustan emän ja punaisen isän jälkeläinen. Vegan mustuuteen en aivan vieläkään ole tottunut ja Sasu vasta oudolta näyttääkin.
Pojilla ei ole vielä varmoja koteja. Tällä kertaa on ollut liikkeellä useita ostajakandeja, jotka ovat varanneet pennun, mutta eivät sitten ilmoittele mielenmuutoksesta. Ja yllättävän monia, joilla ollut aivan eri rotuisia koiria aiemmin. Mäyriksestä voi sanoa, että kerran mäyris, niin todennäköisesti aina mäyris. Mutta sama voi päteä muihinkin rotuihin, joten rodusta toiseen vaihtaminen ei ole aivan yksinkertaista. Vaikka on meidän kasvateilla kaksi perhettä cockerspanielista mäyrikseen vaihtanutta. Mäyristä myös metsästystarkoitukseen etsivät ovat enemmän kiinnostuneita vain koiran käyttömahdollisuuksista. Onhan mäyris monipuolinen metsästyskoira, jos niin haluaa ja intoa ja mahdollisuuksia koulutukseen on.
Kotona on hiukan hiljaista, kun Ilmari ja Sasu lähti isän, Ottilian ja poikaystävän kanssa reissuun. Ilmarilla on sopivat pelastusliivit, mutta Sasullekin piti ostaa sellaiset, kun tarkoitus on myös soudella ja kalastella. Osaahan se Sasu uida, mutta jos hyppää liian aikaisin rannalle ja putoaakin veteen, niin on helpompi onkia kuiville pelastusliivin kahvasta. Hämmästyttävää oli, että pienen koiran pelastusliivi maksoi kolme kertaa enemmän kuin lapsen. Mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi. Ja Sasulle lähti mukaan myös heijastuspanta ja -liivi iltakäyttöön. Jos karkaa vieraassa paikassa, niin näkyy ainakin paremmin.
Ottilian on tarkoitus myös telttailla, joten isohko koirahäkki lähti myös mukaan. Siihen Sasun voi turvallisesti jättää joksikin ajaksi teltassakin. Sasu nimittäin oppi puremaan viidessä minuutissa remmin kuin remmin poikki viime kesänä, kun ei halunnut jäädä Vegan jäljestysretkiltä.
Pentujen pienen aitauksen laidat ei enää pidättele niitä edes keittiön siivouksen ajan, joten se poistettiin ja pennut ovat vallanneet koko 18 neliön keittiön. Keittiöön siirtyi myös nojatuoli, jotta ihmisillä olisi mukavampaa seurustella pentujen kanssa myös telkkaria katsellessa. Tuolinalunen nurkassa on edelleen lempipaikka nukkua, vaikka pentukopat ja isommatkin välillä kelpaa.
Kauniin juhannuksen jälkeen alkoi sateet, joten ulkona ei ole viikonlopun jälkeen käyty. Sanomalehtiä on vain pöydän alla ja sinne on kova yritys asioille. Leikkiä mahtuu onneksi sisälläkin. Vielä on tasaparit painissa. Hiukan hyppelyä ja syöksähtelyä myös harjoitellaan.
Pennut sai omat pienet puruluut, joissa päässä solmut. Vega kävi keräämässä ne yksitellen pois ja vei omiin piiloihinsa. Aiemmat purutikut Vega vei ja söi itse. Nyt aamulla oli kuitenkin palauttanut pari puruluuta pennuille takaisin.
Leluja myös kanniskellaan ympäriinsä ja jotain niistä voi yhdessä repiäkin. Toisten nipistely on kuitenkin kaikkein kivointa. Vegaakin yritetään repiä hännästä ja karvoista.
Vega imettää vielä jonkin verran, mutta ei yöllä lainkaan. Se nukkuu sänkyni vieressä lattialla ja tulee aamulla jalkoihin. Eikä tule keittiöön ennen kuin minä olen käynyt siellä siivoamassa.
Juhannuksenan ostettiin monta kiloa tarjousjauhelihaa ja sitä pennut syö piimän seassa ja Vegakin saa osansa. Pääruokana on kuitenkin jo pentukuivamuona, jota pennut rouskuttelee. Osaavat jo juoda vettäkin. Pennut pitää tosi vähän ääntä, en enää herää aamullakaan pentuihin, vaikka ovet on auki. Yöksi on huone yritetty pimentää kunnolla, että nukkuisivat vain ja aamu alkaisi vasta, kun minä ja Vega herätään. Pennut on kyllä yön aikana syönyt kaikki jätetyt ruuat. Vielä niillä on seuraa toisistaan.
Pentujen kokoerot ovat säilyneet lähes ennallaan ja painoa tullut puolisen kiloa viikossa.
Kynsienleikkuu ja punnituspäivä taas:
Vilma Vipeltäjä 1973 gr, on jo löytänyt sijoituskodin perheestä, joka yli 30 vuotta sitten osti meiltä ensimmäisen mäyräkoiransa Käpälämäki Titakenen.
Vili Vilperi 1650 gr, on edelleen tummin ja siroin ja luonteeltaan hiukan mietiskelijä ja ainut joka ei vielä halua olla pusupoika. Pentuja on opetettu/annettu pussailla ihmisen korvaa, siten koiratkin toisiaan ystävällisesti tervehtivät.
Virta Vintiö 1990 gr, on edelleen vaalein ja siro, sekä muistuttaa ehkä siksi eniten ekaa koiraani Käpälämäki Läkiläkiä
Vauhti Vallaton 2158 gr, on vaikea erottaa Vilmasta värin puolesta
Viuhti Vikkelä 2270 gr, on tomera touhottaja
Velmu Veitikka 2720 gr, on se tomerin
Vilma ja Vauhti on ne, jotka muistuttaa eniten ekaa mäyristämme Tokkolan Lupatraa. Katso kotisivuiltamme sukulaisgallerian alajuttu pentujen suvuista. Pennut ovat suoraan yhtä sukuhaaraa pitkin Lupatran pentueveljen Tokkolan Rolf Rinaldon jälkeläisiä. Jotenkin "oikeaksi" väriksi minulle on jäänyt punainen, jossa paljon mustaa. Lupatrakin oli mustan emän ja punaisen isän jälkeläinen. Vegan mustuuteen en aivan vieläkään ole tottunut ja Sasu vasta oudolta näyttääkin.
Pojilla ei ole vielä varmoja koteja. Tällä kertaa on ollut liikkeellä useita ostajakandeja, jotka ovat varanneet pennun, mutta eivät sitten ilmoittele mielenmuutoksesta. Ja yllättävän monia, joilla ollut aivan eri rotuisia koiria aiemmin. Mäyriksestä voi sanoa, että kerran mäyris, niin todennäköisesti aina mäyris. Mutta sama voi päteä muihinkin rotuihin, joten rodusta toiseen vaihtaminen ei ole aivan yksinkertaista. Vaikka on meidän kasvateilla kaksi perhettä cockerspanielista mäyrikseen vaihtanutta. Mäyristä myös metsästystarkoitukseen etsivät ovat enemmän kiinnostuneita vain koiran käyttömahdollisuuksista. Onhan mäyris monipuolinen metsästyskoira, jos niin haluaa ja intoa ja mahdollisuuksia koulutukseen on.
Kotona on hiukan hiljaista, kun Ilmari ja Sasu lähti isän, Ottilian ja poikaystävän kanssa reissuun. Ilmarilla on sopivat pelastusliivit, mutta Sasullekin piti ostaa sellaiset, kun tarkoitus on myös soudella ja kalastella. Osaahan se Sasu uida, mutta jos hyppää liian aikaisin rannalle ja putoaakin veteen, niin on helpompi onkia kuiville pelastusliivin kahvasta. Hämmästyttävää oli, että pienen koiran pelastusliivi maksoi kolme kertaa enemmän kuin lapsen. Mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi. Ja Sasulle lähti mukaan myös heijastuspanta ja -liivi iltakäyttöön. Jos karkaa vieraassa paikassa, niin näkyy ainakin paremmin.
Ottilian on tarkoitus myös telttailla, joten isohko koirahäkki lähti myös mukaan. Siihen Sasun voi turvallisesti jättää joksikin ajaksi teltassakin. Sasu nimittäin oppi puremaan viidessä minuutissa remmin kuin remmin poikki viime kesänä, kun ei halunnut jäädä Vegan jäljestysretkiltä.
Monday, June 25, 2007
Vallattomien juhannus
Juhannussää oli aurinkoinen, joten pakattiin pennut autoon ja ajeltiin maalle Karkkilaan päiväretkelle. Huutonetistä ostettuun dopermannin kuljetushäkkiin, joka vei puolet farmarin takatilasta, mahtui koko pentue ja emo. Pennut oli ihan rauhallisia kun Vega oli rauhallinen. Vega ei yleensä istu häkissä autossa, mutta käsitti heti, että sen paikka on pentujen kanssa. Ja oli innoissaan kun sekä se että pennut pääsi muitten koirien mukaan.
Uuva ja Sasu istui sylissä tai jaloissa. Niillä on kyllä omat turvavyötkin, mutta ei niitä aina viitsitä käyttää, vaikka pitäisi. Pienikin koira on kuin ohjus kolarissa. Ja lisäksi meidän koiria ei auton omat koiraverkot pitele. Ne menevät ajonaikana koiraverkon sivusta eestaas takaluukkuun ja penkille, jos ovat irrallaan.
Kuljetushäkkejä meillä on monen kokoisia. Iso on hyvä, jos matkustaa yksinään koiran kanssa ja haluaa huilata matkalla. Koiran voi laittaa kuljetuhäkkiin ulos odottamaan paussipaikalla, ettei paistu autoon.
Pentujen maailma avartui tunnin ajomatkan verran. Ja perillä odotti ruohon ja kukkien ihmemaa. Hiekkaakin maisteltiin ja seikkailtiin leikkaamattomassa ruohoviidakossa. Aurinkovarjo ja iso koppa oli tarpeen, kun uni kaiken puuhastelun keskellä kuitenkin yllätti moneen kertaan.
Yöksi ajeltiin kotiin omaan keittiöön ja kyllä oli sinnekin kiva taas päästä. Kahtena seuraavana päivänä vielä ajeltiin päiväretkelle maalle ja ajomatka sujui hyvin, kun ensin odotettiin lapsiperheelle tutut toimet, että pennut oli syönyt, pissannut, kakannut ja leikkinyt ennen kuin lähdettiin. Eihän sitä muuten jaksa tuntia nukkua.
Seuraavina päivinä pentujen rohkeus ja uteliaisuus lisääntyi sen verran, että tarvittiin useampi silmäpari seuraamaan puuhastelua. Isoista koirista Uuva ja Sasu yritti kaiken lisäksi houkutella pentuja kesäkeittiön alle kaivamaan perustuksista hiekkoja. Ja kukkapenkkejä oli kiva vallata. Taisi olla vain rikkaruohoja, kun meni lakoon.
Ruohonleikkurin ääntäkin joutuivat kuuntelemaan, kun yritettiin madaltaa viidakkoa. Ja kyllä vastaleikatulla nurmikolla on kiva kelliä! Iso-äiti Uuva leikitti pentuja. Sasu meni ekana päivänä vain murjottamaan kesäkeittiön alle ja käyttäytyi muutenkin kuin murrosikäinen isosisko. Kolmantena päivänä vasta Sasu kokeili, voisiko pikku riiviöistä olla jotain iloakin. Iso-äidin kanssa sitten leikittiin yhdessä. Yleensä Karkkilassa Vega, Sasu ja Uuva ajaa toisiaan takaa ympäri kukkapenkkejä. Vega päätti nyt vain nauttia auringonotosta ja muut sai olla leikkitätejä.
Ilmari yritti opettaa Vilmalle sirkustemppua krokettipallolla ja mahtui pentujen sekaan jättiläiskoppaankin. Autohäkki tuli myös testattuja, mahtuu sinne lapsikin.
Vilman tuleva perhe kävi kylässä ja Vilma söpöili myös tulevalle pikku-emännälle.
Uuva ja Sasu istui sylissä tai jaloissa. Niillä on kyllä omat turvavyötkin, mutta ei niitä aina viitsitä käyttää, vaikka pitäisi. Pienikin koira on kuin ohjus kolarissa. Ja lisäksi meidän koiria ei auton omat koiraverkot pitele. Ne menevät ajonaikana koiraverkon sivusta eestaas takaluukkuun ja penkille, jos ovat irrallaan.
Kuljetushäkkejä meillä on monen kokoisia. Iso on hyvä, jos matkustaa yksinään koiran kanssa ja haluaa huilata matkalla. Koiran voi laittaa kuljetuhäkkiin ulos odottamaan paussipaikalla, ettei paistu autoon.
Pentujen maailma avartui tunnin ajomatkan verran. Ja perillä odotti ruohon ja kukkien ihmemaa. Hiekkaakin maisteltiin ja seikkailtiin leikkaamattomassa ruohoviidakossa. Aurinkovarjo ja iso koppa oli tarpeen, kun uni kaiken puuhastelun keskellä kuitenkin yllätti moneen kertaan.
Yöksi ajeltiin kotiin omaan keittiöön ja kyllä oli sinnekin kiva taas päästä. Kahtena seuraavana päivänä vielä ajeltiin päiväretkelle maalle ja ajomatka sujui hyvin, kun ensin odotettiin lapsiperheelle tutut toimet, että pennut oli syönyt, pissannut, kakannut ja leikkinyt ennen kuin lähdettiin. Eihän sitä muuten jaksa tuntia nukkua.
Seuraavina päivinä pentujen rohkeus ja uteliaisuus lisääntyi sen verran, että tarvittiin useampi silmäpari seuraamaan puuhastelua. Isoista koirista Uuva ja Sasu yritti kaiken lisäksi houkutella pentuja kesäkeittiön alle kaivamaan perustuksista hiekkoja. Ja kukkapenkkejä oli kiva vallata. Taisi olla vain rikkaruohoja, kun meni lakoon.
Ruohonleikkurin ääntäkin joutuivat kuuntelemaan, kun yritettiin madaltaa viidakkoa. Ja kyllä vastaleikatulla nurmikolla on kiva kelliä! Iso-äiti Uuva leikitti pentuja. Sasu meni ekana päivänä vain murjottamaan kesäkeittiön alle ja käyttäytyi muutenkin kuin murrosikäinen isosisko. Kolmantena päivänä vasta Sasu kokeili, voisiko pikku riiviöistä olla jotain iloakin. Iso-äidin kanssa sitten leikittiin yhdessä. Yleensä Karkkilassa Vega, Sasu ja Uuva ajaa toisiaan takaa ympäri kukkapenkkejä. Vega päätti nyt vain nauttia auringonotosta ja muut sai olla leikkitätejä.
Ilmari yritti opettaa Vilmalle sirkustemppua krokettipallolla ja mahtui pentujen sekaan jättiläiskoppaankin. Autohäkki tuli myös testattuja, mahtuu sinne lapsikin.
Vilman tuleva perhe kävi kylässä ja Vilma söpöili myös tulevalle pikku-emännälle.
Wednesday, June 20, 2007
19.6. Vallattomat-pentue 5 viikkoa
Pennut ovat valloittaneet jo koko ison keittiön ja leikkivät paljon keskenään. Pentuaitaus on käytössä enää siivouksen ajan. Sanomalehden käyttöä harjoitellaan. Välillä on kaikki tassut paperilla ja välillä vain yksi.
Vega päästää jo iso-sisko Sasun ja isoäiti Uuvankin katsomaan pentusia. Sasu on ilmeisesti loukkaantunut siitä, ettei asu nyt kotonaan, vaan mummilla, eikä halua seurustella pentujen kanssa. Vega käy ulkoilemassa Sasun ja Uuvan kanssa jo pitkilläkin lenkeillä. Selvästi kaipaa "aikuista" seuraa.
Vega imettää pentuja vielä, mutta pääasiallinen ravinto on jo piimä ja penturuoka liotettuna. Pennut rouskuttaa myös kuivamuonaa, mutta siitä suuri osa päätyy vielä vain ympäri lattiaa. Vesikuppia ei onneksi käytetä uima-altaana.
Pentujen lempipaikka on "luola" tuolin alla kaapin suojassa, mutta pentukopat ovat myös käytössä. Niissä voi leikkiä "linnanvalloitusta"; ekana tullut estää muita tulemasta sinne. Pentukoppaan mahtuu enää kaksi pentua kerrallaan nukkumaan ja käytössä onkin välillä kaikki kolme koppaa. Vega puolestaan majailee taas tietokoneella olijan jaloissa ja välillä omassa kopassa, jonne ei seuraa halua. Pennut leikkii myös Vegan korva- ja häntäkarvoja vetämällä ja tassuja nipistelemällä. Mutta saattavat myös vain makailla emon kaulalla tai masulla ilman ruoka-ajatuksia. Muutamat lelut, kuten pallot ja vessapaperihylsyt, ovat myös käytössä.
On pentujen punnitus ja kynsienleikkuupäivä taas. Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet, vaikka kokoeroja on. Vanhemmat on niin vähän sukua keskenään (sukusiitoskerroin vain 1,22 %), että oli odotettavissakin pentue, jossa erinäköisiä ja kokoisia sisaruksia. Värin puolesta pentuja on edelleen vaikea erottaa toisistaan, jos ei laita paria pentua vierekkäin, mutta muuten yksilöerot jo näkyy.
Vilma Vipeltäjä 1880 gr (menossa sijoitukseen)
Vili Vilperi 1331 gr, edelleen pienin ja tummin poika
Virta Vintiö 1572 gr, vaalein poika
Vauhti Vallaton 1780 gr,
Viuhti Vikkelä 1880 gr,
Velmu Veitikka 2250 gr, pitää edelleen pintansa ruokailussa
Vega päästää jo iso-sisko Sasun ja isoäiti Uuvankin katsomaan pentusia. Sasu on ilmeisesti loukkaantunut siitä, ettei asu nyt kotonaan, vaan mummilla, eikä halua seurustella pentujen kanssa. Vega käy ulkoilemassa Sasun ja Uuvan kanssa jo pitkilläkin lenkeillä. Selvästi kaipaa "aikuista" seuraa.
Vega imettää pentuja vielä, mutta pääasiallinen ravinto on jo piimä ja penturuoka liotettuna. Pennut rouskuttaa myös kuivamuonaa, mutta siitä suuri osa päätyy vielä vain ympäri lattiaa. Vesikuppia ei onneksi käytetä uima-altaana.
Pentujen lempipaikka on "luola" tuolin alla kaapin suojassa, mutta pentukopat ovat myös käytössä. Niissä voi leikkiä "linnanvalloitusta"; ekana tullut estää muita tulemasta sinne. Pentukoppaan mahtuu enää kaksi pentua kerrallaan nukkumaan ja käytössä onkin välillä kaikki kolme koppaa. Vega puolestaan majailee taas tietokoneella olijan jaloissa ja välillä omassa kopassa, jonne ei seuraa halua. Pennut leikkii myös Vegan korva- ja häntäkarvoja vetämällä ja tassuja nipistelemällä. Mutta saattavat myös vain makailla emon kaulalla tai masulla ilman ruoka-ajatuksia. Muutamat lelut, kuten pallot ja vessapaperihylsyt, ovat myös käytössä.
On pentujen punnitus ja kynsienleikkuupäivä taas. Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet, vaikka kokoeroja on. Vanhemmat on niin vähän sukua keskenään (sukusiitoskerroin vain 1,22 %), että oli odotettavissakin pentue, jossa erinäköisiä ja kokoisia sisaruksia. Värin puolesta pentuja on edelleen vaikea erottaa toisistaan, jos ei laita paria pentua vierekkäin, mutta muuten yksilöerot jo näkyy.
Vilma Vipeltäjä 1880 gr (menossa sijoitukseen)
Vili Vilperi 1331 gr, edelleen pienin ja tummin poika
Virta Vintiö 1572 gr, vaalein poika
Vauhti Vallaton 1780 gr,
Viuhti Vikkelä 1880 gr,
Velmu Veitikka 2250 gr, pitää edelleen pintansa ruokailussa
Tuesday, June 12, 2007
12.6. Vallattomat-pentue 4 viikkoa
Pennut kasvaa kohisten ja painoerot myös. Syövät emonmaidon lisäksi hiukan viiliä, raejuustoa ja jauhelihaa.
Leikkivät jo keskenään ja tulevat seurustelemaan ihmisten luo. Syliin tulee jonotus kun pentuaitauksen luo joku saapuu. Pentujen neulanterävät minihampaat on puhjenneet. Pallolla ja vessapaperirullalla koetetaan leikkiä sisaruspainin lisäksi. Jakkaran alla on kiva luola. Ja sähköjohtoja ja kaapeleita jo katsellaan sillä silmällä. Pentulaatikon reunasta ja makuualustasta on jo otettu maistiaisia. Hampaat varmaan kutiaa.
Viikottainen kynsienleikkuu ja punnituspäivä:
Vilma Vipeltäjä 1363 gr, (menee sijoitukseen)
Vili Vilperi 1050 gr edelleen pienin ja tummin,
Virta Vintiö 1190 gr (nimet voi vieläkin vaihtua keskenään ennen sirutusta),
Vauhti Vallaton 1374 gr,
Viuhti Vikkelä 1502 gr ja
Velmu Veitikka 1676 gr.
Kaikki pennut on eläväisiä ja edelleen ihmeen hiljaisia. Vegalta ilmeiseti riittää kuitenkin maitoa tarpeeksi. Ja kyllä Vega syökin lähes koko ajan ja juo vesikupin hetkessä tyhjäksi.
Yksi pennuista on aivan ensimmäisen mäyräkoiramme Tokkolan Lupatran värinen, sekin oli mustan emän ja punaisen isän yhdistelmästä. Kaikilla pennuilla on edelleen paljon mustaa turkissa ja naama monivärinen.
Leikkivät jo keskenään ja tulevat seurustelemaan ihmisten luo. Syliin tulee jonotus kun pentuaitauksen luo joku saapuu. Pentujen neulanterävät minihampaat on puhjenneet. Pallolla ja vessapaperirullalla koetetaan leikkiä sisaruspainin lisäksi. Jakkaran alla on kiva luola. Ja sähköjohtoja ja kaapeleita jo katsellaan sillä silmällä. Pentulaatikon reunasta ja makuualustasta on jo otettu maistiaisia. Hampaat varmaan kutiaa.
Viikottainen kynsienleikkuu ja punnituspäivä:
Vilma Vipeltäjä 1363 gr, (menee sijoitukseen)
Vili Vilperi 1050 gr edelleen pienin ja tummin,
Virta Vintiö 1190 gr (nimet voi vieläkin vaihtua keskenään ennen sirutusta),
Vauhti Vallaton 1374 gr,
Viuhti Vikkelä 1502 gr ja
Velmu Veitikka 1676 gr.
Kaikki pennut on eläväisiä ja edelleen ihmeen hiljaisia. Vegalta ilmeiseti riittää kuitenkin maitoa tarpeeksi. Ja kyllä Vega syökin lähes koko ajan ja juo vesikupin hetkessä tyhjäksi.
Yksi pennuista on aivan ensimmäisen mäyräkoiramme Tokkolan Lupatran värinen, sekin oli mustan emän ja punaisen isän yhdistelmästä. Kaikilla pennuilla on edelleen paljon mustaa turkissa ja naama monivärinen.
Tuesday, June 5, 2007
5.6. Vallattomat-pennut kolme viikkoa
Pennut täyttävät tänään kolme viikkoa ja ovat kasvaneet huimasti. Silmät on auenneet ja liikkuminen on jo kävelyä. Kova yritys on makuualustalta sanomalehdelle pissalle. Takaisin tullessa voi jalat väsähtää ja pentu jää niille sijoilleen nukkumaan. Yleensä hakeutuvat isoon kasaan vieri viereen nukkumaan turvallisesti ja lämpimästi. Vega käy ahkeraan syöttämässä pentuja, mutta ei enää vietä pentuaitauksessa aikaa. Pennut on ihmeen hiljaisia, mutta ilmeisen tyytyväisiä ja masut tarpeeksi pullollaan. Hiukan jo leikin alkeita yrittävät. Häntä vähän heiluu ja koko pentu mukana. Näky on aika liikuttava kun pentu yrittää leikkiä Vegan korvilla tai nenällä, kun emon pää on vieläkin isompi kuin pentu.
Tänään on taas kynsienleikkuupäivä ja punnitus. Kahta lukuunottamatta pennut ovat ylittäneet ensimmäisen kilon rajan.
Ainokainen neiti Vilma Vipeltäjä on jo 1082 gr ja Virta Vintiö suht saman kokoinen 1098 gr.
Vili Vilperi on edelleen pienin 830 gr. Vilin erottaa mustimmasta selästä toisesta pienestä pojasta Vauhti Vallaton, joka 892 gr.
Ponchoja on nyt kaksi 1252 gr ja 1292 gr, Velmu Veitikka ja vielä nimetön. Pentuajan painoerot ei kerro aikuiskoosta, mutta kevyimmät pennut on tällä hetkellä ketterimpiä kävelyssä. Pennut totuttelee jo sylissä oloon ja nukahtavat vielä melko pian sylissäkin. Rapsutusrefleksi on hauska; kun rapsuttaa oikeasta kohdasta alkaa pennun jalka vipattaa.
Tänään on taas kynsienleikkuupäivä ja punnitus. Kahta lukuunottamatta pennut ovat ylittäneet ensimmäisen kilon rajan.
Ainokainen neiti Vilma Vipeltäjä on jo 1082 gr ja Virta Vintiö suht saman kokoinen 1098 gr.
Vili Vilperi on edelleen pienin 830 gr. Vilin erottaa mustimmasta selästä toisesta pienestä pojasta Vauhti Vallaton, joka 892 gr.
Ponchoja on nyt kaksi 1252 gr ja 1292 gr, Velmu Veitikka ja vielä nimetön. Pentuajan painoerot ei kerro aikuiskoosta, mutta kevyimmät pennut on tällä hetkellä ketterimpiä kävelyssä. Pennut totuttelee jo sylissä oloon ja nukahtavat vielä melko pian sylissäkin. Rapsutusrefleksi on hauska; kun rapsuttaa oikeasta kohdasta alkaa pennun jalka vipattaa.
Wednesday, May 30, 2007
Pentupäiväkirja Käpälämäki Vallattomat-pentue 2007
15.5.2007 Synnytys
Pitkäkarvaisen mäyräkoiran Käpälämäki Vegan ja Maastonakin Mahti-Jaakon pennut syntyivät 15.5.2007. Uroksia syntyi 5 ja narttuja vain yksi. Väriksi varmistui parin päivän sisällä melko harvinainen punainen mustin peitinkarvoin. Väri periytyy Vegan emältä Ahotorpan Nanalta alias Uuvalta. Myös Uuvan veli Ahotorpan Napoleon on saman värinen. Vega on itse musta punaisin merkein ja pentujen isä punainen, jolla mustaa vain korvissa.
Synnytys meni oikein hyvin ja vauhdilla sitten kun vihdoin käynnistyi 66 vuorokaudella. 15 tunnin avautumisvaiheen jälkeen pennut putkahtivat maailmaan peräkanaa puolentoista tunnin sisällä. Vega osoitti olevansa erinomainen emä ja hoiti itse napanuorankatkaisusta lähtien kaiken. Pennut ei osaa vielä itse pissata tai kakata, vaan emon on nuoltava niitä. Emon huolenpitoa tarvitaan jatkuvasti.
Pentujen syntymäpainot: 274 gr, 276 gr, 259 gr ainoa tyttö, 243 gr, 300 gr ja 242 gr. Pennut on suht samankokoisia, mutta aina on se yksi pulskempi jo alussa.
22.5.2007 pennut yksi viikkoa
Pennut edelleen vain syö ja nukkuu. Kynnet on jo kasvaneet pituutta, mutta sopivia tarpeeksi pieniä saksia ei löydy ja ne jää leikkaamatta. Tyttö on saanut nimen Vilma Vipeltäjä. Poikia on vaikea erottaa toisistaan. Pennut harjoittelee jo nyt unissaan haukkumista, kuin jo näkisivät metsästysunia. Painoa on kertynyt lähes kaksinverroin viikossa:
Vilma 463 gr, "poncho" 608 gr, 468 gr, 430 gr, 537 gr ja 435 gr.
29.5.2007 pennut kaksi viikkoa
Pennut syö ja nukkuu ja on alkaneet vaeltaan pesästään. Nukun niiden kanssa samassa huoneessa ja heräilen välillä yöllä surkeaan huutoon, kun pentu ei löydä takaisin sisarusten luo. Sopivat kynsisakset löytyi kaupasta ja pentujen kynnet leikattiin ekan kerran, varsinaiset kotkankynnet. Ei ihme että Vegalla oli masu vähän naarmuilla. Silmät on alkaneet aueta ja pennut nostelevat jo itseään irti maasta. Liikkuminen on lähinnä kuitenkin ryömimistä. Pennut muutti pentukopasta päiväaitaukseen keittiöön, missä voivat harjoitella liikkumista turvallisesti. Painoa on tullut pelkällä emänmaidolla rutkasti lisää:
Vilma Vintiö 782 gr, "poncho" huimat 993 gr, 880 gr, 782 gr, 633 gr ja pienin poika Vili Vilperi 603 gr.
Pentujen nimet
Pentujen "sukunimeksi", jolla koiran virallinen nimi alkaa tule siis Käpälämäki. Pentue saa nimen Vallattomat ja nimiä on mietinnässä: Vilma Vipeltäjä, Vili Vilperi, Velmu Veitikka, Virta Vintiö, Vauhti Vallaton, Voitto Vonkale ("poncho") tai joku Valta, Varma yhdistelmä. Pentujen viralliset nimet ovat niiden rekisteröintinimiä, mutta perheet toki antavat koiralleen kutsumanimen.
Pitkäkarvaisen mäyräkoiran Käpälämäki Vegan ja Maastonakin Mahti-Jaakon pennut syntyivät 15.5.2007. Uroksia syntyi 5 ja narttuja vain yksi. Väriksi varmistui parin päivän sisällä melko harvinainen punainen mustin peitinkarvoin. Väri periytyy Vegan emältä Ahotorpan Nanalta alias Uuvalta. Myös Uuvan veli Ahotorpan Napoleon on saman värinen. Vega on itse musta punaisin merkein ja pentujen isä punainen, jolla mustaa vain korvissa.
Synnytys meni oikein hyvin ja vauhdilla sitten kun vihdoin käynnistyi 66 vuorokaudella. 15 tunnin avautumisvaiheen jälkeen pennut putkahtivat maailmaan peräkanaa puolentoista tunnin sisällä. Vega osoitti olevansa erinomainen emä ja hoiti itse napanuorankatkaisusta lähtien kaiken. Pennut ei osaa vielä itse pissata tai kakata, vaan emon on nuoltava niitä. Emon huolenpitoa tarvitaan jatkuvasti.
Pentujen syntymäpainot: 274 gr, 276 gr, 259 gr ainoa tyttö, 243 gr, 300 gr ja 242 gr. Pennut on suht samankokoisia, mutta aina on se yksi pulskempi jo alussa.
22.5.2007 pennut yksi viikkoa
Pennut edelleen vain syö ja nukkuu. Kynnet on jo kasvaneet pituutta, mutta sopivia tarpeeksi pieniä saksia ei löydy ja ne jää leikkaamatta. Tyttö on saanut nimen Vilma Vipeltäjä. Poikia on vaikea erottaa toisistaan. Pennut harjoittelee jo nyt unissaan haukkumista, kuin jo näkisivät metsästysunia. Painoa on kertynyt lähes kaksinverroin viikossa:
Vilma 463 gr, "poncho" 608 gr, 468 gr, 430 gr, 537 gr ja 435 gr.
29.5.2007 pennut kaksi viikkoa
Pennut syö ja nukkuu ja on alkaneet vaeltaan pesästään. Nukun niiden kanssa samassa huoneessa ja heräilen välillä yöllä surkeaan huutoon, kun pentu ei löydä takaisin sisarusten luo. Sopivat kynsisakset löytyi kaupasta ja pentujen kynnet leikattiin ekan kerran, varsinaiset kotkankynnet. Ei ihme että Vegalla oli masu vähän naarmuilla. Silmät on alkaneet aueta ja pennut nostelevat jo itseään irti maasta. Liikkuminen on lähinnä kuitenkin ryömimistä. Pennut muutti pentukopasta päiväaitaukseen keittiöön, missä voivat harjoitella liikkumista turvallisesti. Painoa on tullut pelkällä emänmaidolla rutkasti lisää:
Vilma Vintiö 782 gr, "poncho" huimat 993 gr, 880 gr, 782 gr, 633 gr ja pienin poika Vili Vilperi 603 gr.
Pentujen nimet
Pentujen "sukunimeksi", jolla koiran virallinen nimi alkaa tule siis Käpälämäki. Pentue saa nimen Vallattomat ja nimiä on mietinnässä: Vilma Vipeltäjä, Vili Vilperi, Velmu Veitikka, Virta Vintiö, Vauhti Vallaton, Voitto Vonkale ("poncho") tai joku Valta, Varma yhdistelmä. Pentujen viralliset nimet ovat niiden rekisteröintinimiä, mutta perheet toki antavat koiralleen kutsumanimen.
Thursday, May 17, 2007
Maailman paras emä
Vegalle odotettiin pentuja 7.5. lähtien edellisen tiineyden perusteella. Ultrassa oltiin käyty viidennellä viikolla ja luvassa oli 3 korkeintaan 4 pentua. Olin jo päättänyt, että nyt lähdetään eläinlääkäriin, kun koira vain paisuu, eikä synnytys ala. 67 vuorokautta astutuksesta oli kirjan mukaan takaraja. Ja alkoihan sitten jotain tapahtua 66 vuorokauden alkaessa. 15 tunnin levottomuuden, pentukopan petaamisen ja suurten ja pienten huokailujen jälkeen maailmaan putkahti puolessatoista tunnissa iso pesue. Neljännen jälkeen jo vein Vegan pesulle ja vaihdoin puhtaat alustat kun maailmaan putkahti vielä kaksi lisää.
Mikäs siinä oli Vegan touhuja seuratessa. Avautumisvaiheen aikana olin vain seurana ja toimin henkisenä tukena muistellen omia synnytyksiä ja kopioiden dvd:lle omien lasten vauvavideoita. Ponnistusvaiheessa kaikki kävi niin äkkiä ja luontevasti, ettei minulla ollut muuta virkaa kuin punnita pennut ja kuivata edellistä, kun emä synnytti seuraavaa. Vega hoiti itse istukat, sikiökalvojen irrotukset ja napanuorankatkaisut. Ja kaikki pennut oli suht saman kokoisia ja ymmärsi että pennun tärkein tehtävä on syödä.
Meillä on ollut aina mäyräkoiraemoja, jotka on itse osanneet hoitaa hommat. Koirani synnyttää -sivujen "Kuinka autan koiraa synnytyksessä ja kuinka napanuora katkaistaaan", on jääneet teoriaksi. Sen verran seurakoiria ne kuitenkin ovat että ihan yksinään eivät halua olla. Rauhallista pitää toki olla ja oma "luola". Vegalla on pentukoppa pöydän alla, että saatiin hiukan luolamaisuutta. Vega nimittäin olisi itse valinnut sänkynalustan. Ja on käynyt niitä sängynalusia katselemassa sillä silmalla edelleen, että jos muuttaisi. Koirahan osaa siirtää pennut ihan kätevästi suussa kantaen.
pentujen tarkempia tietoja voit lueskella kotisivuiltamme www.koti.mbnet.fi/mayris
Mikäs siinä oli Vegan touhuja seuratessa. Avautumisvaiheen aikana olin vain seurana ja toimin henkisenä tukena muistellen omia synnytyksiä ja kopioiden dvd:lle omien lasten vauvavideoita. Ponnistusvaiheessa kaikki kävi niin äkkiä ja luontevasti, ettei minulla ollut muuta virkaa kuin punnita pennut ja kuivata edellistä, kun emä synnytti seuraavaa. Vega hoiti itse istukat, sikiökalvojen irrotukset ja napanuorankatkaisut. Ja kaikki pennut oli suht saman kokoisia ja ymmärsi että pennun tärkein tehtävä on syödä.
Meillä on ollut aina mäyräkoiraemoja, jotka on itse osanneet hoitaa hommat. Koirani synnyttää -sivujen "Kuinka autan koiraa synnytyksessä ja kuinka napanuora katkaistaaan", on jääneet teoriaksi. Sen verran seurakoiria ne kuitenkin ovat että ihan yksinään eivät halua olla. Rauhallista pitää toki olla ja oma "luola". Vegalla on pentukoppa pöydän alla, että saatiin hiukan luolamaisuutta. Vega nimittäin olisi itse valinnut sänkynalustan. Ja on käynyt niitä sängynalusia katselemassa sillä silmalla edelleen, että jos muuttaisi. Koirahan osaa siirtää pennut ihan kätevästi suussa kantaen.
pentujen tarkempia tietoja voit lueskella kotisivuiltamme www.koti.mbnet.fi/mayris
Wednesday, May 2, 2007
Haukkuuko mäyräkoira?
Legendat ja koiran tehtävät
Mäyräkoirien legendoihin kuuluu että ne haukkuvat paljon. Kaikki metsästyskoirarodut on jalostettu haukkumalla karkoittamaan saalis tai ilmoittamaan sen liikkeet metsästäjälle. Ajavan koiran kuuluu haukkua lujaa, jotta tiedetään missä se menee. Pitkäkarvaisiakin mäyräkoiran pentuja kysytään kauriinmetsästykseen, vaikka pitkäkarvaiset mielletään sen koristeellisemman ulkonäön vuoksi enempi seurakoiraksi kuin muut karvanlaadut.
Metsästyskoirien haukkuherkkyys
Totta toinen puoli. Pitkäkarvaisissa on jalostuksessa käytetty paljon koiria, joilla ei ole enää käyttötaustaa. Kennelliiton koiranet jalostustietokannasta näet koirasi taustan metsästyskokeita myöten. Mäyriksellä ei oikeasti tarvitse metsästää, jotta sen käyttöominaisuudet voidaan todeta rodunomaisissa käyttökokeissa. Ajavissa koirissa on huomattu, että osa pitkäkarvaisista ei hauku ajaessaan, joten sellaiset yksilöt eivät sovellu kyseiseen käyttöön. Koirilla on suuria yksilöllisiä eroja haukkuherkkyyden suhteen. Eräs metsästäjä kuitenkin sanoi, että vain 30% koiranominaisuuksista on perittyä taipumusta ja loput kasvuymäristön ja kasvatuksen tulosta.
Miksi koira haukkuu
Haukkuvaa koiraa ei olekaan lukuunottamatta basenjia, joka sitten vuorostaan ulvoo korkealta ja lujaa. Paimenkoirarodutkin on jalostettu haukkumaan paimennustehtävässään ja osa myös valittu vahti- ja laumanpuolustusominaisuuksien vuoksi. Jos ei siedä koiran haukkua, on syytä etsiä sopiva rotu seurakoiraroduista. Niiltä on jalostuksessa yritetty poistaa nimenomaan haukkumisominaisuutta. Niissäkin, kun kadulla katsoo, löytyy joka rodusta pikku räksyttäjät. Koirien haukkumiseen vaikuttaa sen koko. Pienikokoinen koira oppii jo nuorena haukkumalla karkoittamaan isommat koirat tai ainakin niiden omistajat kauemmas. Ääni on toki pienen koon vuoksi pienempi. Ajavista koirista mäyräkoiralla on pienin ääni. Ymmärretty mitä tarkoitan, jos olette kuunnelleet bassetin haukkua, matalalta ja lujaa.
Kasvatuksella tuloksia
Mäyräkoiran voi opettaa olemaan haukkumatta turhanpäiten, mutta itse on kysyttävä itseltään mikä on turhan päiten? Ja oltava sitten johdonmukainen kasvatuksessa sen suhteen. Kaikki koirat on jalostettu ihmisen käyttöön ilmoittamaan esimerkiksi tunkeilijat. Jos koira oppii jo pienestä, etteivät vieraat ole tunkeilijoita niin mitäpä niitä haukkumaan. Koiran on kuitenkin hyvin vaikea oppia ketkä vieraista on epätoivottuja vieraita, jos sen annetaan haukkua joskus ja joskus ei.
Haukkuuko mäyris enemmän kuin muut?
Vietin aika lailla aikaa viime kesänä erinäisissä Mejä-kokeissa, joissa suurin osa muista osallistujista oli tullut erirotuisten noutajien kanssa. Olipa mukana porukoita, joilla oli sekä noutaja että mäyris. Yhtälailla noutajat haukkuivat vahtiessaan omaa leiriään ohikulkevilta koirilta tai sitten olivat vain hiljaa kuten mäyriksetkin. Rähinän määrä rodusta riiippumatta näytti korreloivan vain ohikulkuetäisyyteen tai siihen oliko omistaja vieressä vai koira yksin remmissä vastuussa koko leiristään.
Aktiivinen koira - turhautunut koira
Kuinka paljon mikä tahansa koira haukkuu, riippuu paljon myös sen aktiivisuustasosta. Jos koiralla ei ole muuta tekemistä pihalla tai yksin kotona ikkunassa, kuin kytätä ohikulkijoita, niin eihän se haukkumatta pysty olemaan. Yksinään ollessaan koira voi ottaa myös kotivahdin tehtävän. Yksin pitkän päivän kotona ollut koira voi myös olla niin sanotusti ylikierroksilla vihdoin lenkille päästessään ja purkaa patoutunutta energiaansa haukkumalla mitä eteen sattuu tulemaan. Ken on kouluttanut koiraa tietää, että se oppii parhaiten oikeassa vireessä. Esimerkiksi agility-kentällä koko ajan haukkuvat paimenkoirat ovat usein liian suurilla kierroksilla, eivätkä siten ohjattavissa, vaan tekevät yli-innostuneita vääriä ratoja.
Vahtikoira - oma reviiri
Koira, joka haukkuu kun ihmiset ovat kotona, voi olla myös ymmärtänyt väärin asemansa. Ihmiset ei olekaan lauman ylimpiä kaikkivoipia ja kykeneviä itse vahtimaan ja vastaamaan kaikesta. Koiran pitää ottaa se tehtävä itselleen.
Meilläpäin kaupungissa asuu valtavasti koiria. Jopa pienen kotikatumme varrella on ainakin 30 eri yksilöä ja lukuisia eri rotuja. Se on jo liian suuri määrä koiralle olla tuttu kaikkien kanssa, kaikki eivät voi mitenkään kuulua sen kotilaumaan. Koiran voi kuitenkin opettaa sietämään vieraat laumat lähellä omaa reviiriään. Vaikeita tilanteet ovat kotiovella,kun vieras koira ohittaa tai omassa rappukäytävässä, kun taloon muuttaa uusi koira. Tutustuminen ei tälläisessä tilanteessa ole mahdollista. Järjestelmällisellä kasvattamisella pennusta pitäen voidaan turhat rähinät kuitenkin välttää.
Legendoja uhmaavat tosielämän mäyrikset
Minusta meilläpäin on kaikkia legendoja uhmaavia todisteita siitä, ettei mäyrikset hauku sen enempää kuin muutkaan koirat. Pienestä pitäen kaupungissa kasvanut koira on joutunut antamaan periksi omasta reviirikäsityksestään. Mutta kotiovi on varmasti jokaiselle koiralle pyhä.
Onneksi Vega ei kovin helposti lähde tappeluun mukaan. Eräänä päivänä kävi nimittäin niin, että kuljimme juuri kahden jack russellin terrierin kotioven ohi, kun koirat astuivat ulos ovesta flexi-remmit pitkänä. Ja toinen koirista tuli kuin tykinsuusta kiinni Vegan peppuun. Kyseiset koirat ovat kuitenkin puistossa ihan ok muita kohtaan.
Jos koirat pitää tutustuttaa toisiinsa, niin parasta on tavata eka kerta puolueettomalla alueella kodin ulkopuolella ja tulla sitten yhtäaikaa sisään. Silloin ihmislauma on selvästi antanut myös vieraalle koiralle luvan kyläilyyn. Koirat harvoin (vapaana ollessaan) tälla tavalla toimien alkavat tappelua. Ystäviksi niitä ei voi pakottaa, mutta kun ihmiset ovat ystäviä keskenään ja koirakin sen keskustelun sävystä ymmärtää, niin yleensä ystävien koiristakin tulee kavereita.
Eroahdistus
Eroahdistus on ikävä vaiva koiralle sekä naapureille. Kuuntelin viime keväänä kolmatta viikkoa naapurin hoidossa olevaa kääpiövillakoiraa. Se jaksoi lähes taukoamatta tuntikausia ulvoa koko yksinolo aikansa. Ja ulvonta tuli korkeantaajuuden vuoksi hyvin läpi tiiliseinästäkin. Onneksi itse työskentelin kotona, joten omat koirat pysyivät hiljaa, vaikka olivatkin levottomia. Itsessäkin surkea ulvonta herätti ahdistusta.
Ulvonta on hyvin tarttuvaa koiramaailmassa. Yhden aloittaessa ulvonnan toiset siihen yleensä yhtyvät. Jos rapussa asuu eroahdistuksesta kärsivä koira, on se muidenkin koiraperheiden ongelma. Eräässä aiemmassa kodissa äitiyslomalla ollessani yläkerran afgaani aloitti ulvonnan heti emännän lähdettyä töihin ja eri kerroksessa oleva kultainen noutaja säesti sitä muutaman tunnin aamutuimaan. Hiukan oli itsellä ja silloisella koirallani Murulla kurja olo tilanteesta.
Meidän koirat on yleensä joutuneet olemaan aika lyhyitä aikoja yksikseen. Mutta lapsuuden koirilleni elämän muutos tuli liian suureksi, kun aiemmin kotona meitä hoitanut äitini meni takaisin töihin. Yhden aloittaessa surullisen ulvonnan muut siihen yhtyivät ja ei ollut ihme, että naapurit aika pian asiasta valittivatkin.
Eroahdistusta voi välttää totuttamalla koira vähitellen yksioloon ja luottamaan siihen, että joku kotiin tulee. Edellisestä esimerkistä huomaa, ettei suuria elämänmuutoksia ole helppo koiran hallita ja toisista koirista ei välttämättä ole auttajaksi seuranpidossa tai hylätyksitulemisen tunteen torjunnassa.
Meidän mäyrikset
Olen asunut vain vuoden rivitalossa mäyriksen kanssa. Lupatra harrasti jo pienenä karkailua ja osasi kaivaa reitin aidan alta avaraan. Kaikki muut mäyrikseni ovat aina asuneet kaupungissa. Pelkäksi kaupunkikoiraksi mäyriksestä ei mielestäni ole. Sen on päästävä metsään ja jonnekin, missä se voi vapaasti puuhastaa vaikka kuoppia kaivamalla. Nuorena ilman ajokorttia ja kesämökkiä retkeilin koiriemme kanssa vähintään viikonloput eri metsissä ja retkeilyaluilla. Nuoruuden koirani ajelivat pyöräkorissa pitkiäkin matkoja määränpäähän ja saivat sitten juosta mukana metsäteillä. Nyt ajokortin ja auton kanssa kaikki on paljon helpompaa. Koiratkin on oppineet yhdistämään auton maallepääsyyn, vaikka aluksi matkapahoinvointi teki ajeluista vähemmän mukavaa.
Happy
Happy oli ainoa karkeakarvaisemme. Selvästi luonteeltaan erilainen kuin pitkäkarvaiset koiramme. Eri karvanlaatujen jalostustaustasta löytyykin eri rotuja, mikä edelleen selittää myös karvanlaatujen luonne-eroja. Vuosikymmeniin eri karvanlaatuja ei ole enää saanut risteyttää keskenään, joten alkuperäisetkin erot ovat voineet kasvaa. Happy esimerkiksi rähisi helpommin muitten koirien kanssa, mutta seurallakin oli väliä. Sen emännällä oli lenkityskaverina maailman ystävällisin tanskandogi, jolla vielä sattumoisin samat värit kuin Happyllä. Daisyn seurassa Happy käveli hissukseen rintarottingilla nauttien niiden keräämästä huomiosta ja muiden koirien osoittamasta arvostuksesta takuulla maailman isoimpaan koirakaveriin. Koolla näes on koiramaailmassa väliä.
Uuva
Nykyisistä koiristamme Uuva on ystävällisyyden perikuva. Sen isä on käytttövalio luolilta, mutta silti hyväluonteinen seurakoiramielessä. Uuva on saanut poikkeuksellisen hyvän kaupunkikasvatuksen eläkkeellä olevan äitini luona. Pienestä pitäen sen kotona vieraili paljon ja usein ihmisiä ja se oppi jo varhain, että kaikki vieraat on kivoja, kun heiltä saa huomiota ja rapsutuksia. Haukkumaan ei tarvinnut ruveta ollenkaan. Ainoa tilanne, jossa Uuva haukkuu on, kun se kerjää ja se on sille vahingossa opetettu. Muille koirille, edes vieraille se ei hauku, koska tapasi pentuaikanaan valtavan määrän eri kokoisia ja rotuisia koiria puistossa. Muutamasta rodusta se ei enää pidä, koska muutama koira sen kimppuun on kaikesta huolimatta käynyt. Ne rodut kierretään nykyisin kaukaa.
Vega
Vega on oppinut, ettei sisällä haukuta eikä kerjätä äänellä. Se on kehittänyt oman "nälkiintynyt koira makaa jääkaapin edessä" -shown ja saavuttanut sillä tavalla paremmin haluamansa. Pentuna sillä oli paljon pienikokoisia koirakavereita, mutta isommilta se sai pari kertaa köniin, eikä yhtään kivaa isoa jäänyt kaveriksi. Isoja koiria se yrittää haukkua kadulla, mutta melkein pystyy yleensä hillitsemään jo itsensä. Sisällä se ei ennen haukkunut, mutta nyt Sasun kanssa se saattaa kuunnelle poikkeuksellisia rapun ääniä, esimerkiksi joku juoksee tai koira liikkuu rapussa tai haukkuu ulkona, ja haukahtaa lyhyesti varotukseksi. Koeluolilla kävimme testaamassa, että Vega osaa kyllä haukkua kuten pitääkin ainakin kettua. Mutta esimerkiksi agility-kentällä se ei hauku, ei odottaessa vuoroaan eikä rataa kiertäessä. Meidän agility-ryhmässä onkin kiinnitetty huomiota siihen, ettei turhaa haukuta.
Sasu
Sasu on vaikeampi tapaus kasvattaa, koska pennusta lähtien koiralaumassa kasvaneet koirat käyttäytyy eri lailla kuin yksinään vain ihmislaumassa olleet. Jos sen vie yksinään ulos, se alkaa olla aika ok, jos kierretään isot koirat riittävän kaukaa. Se haukkuu kadulla muita koiria Vegan kanssa kulkiessa kysyessään samalla Vegan tukea mahdollista hyökkäystä odottaessaan. Sillä on puistossa oma 8 pienen koiran lauma, jossa se käyttäyttyy ihan kivasti, mutta muihin koiriin sen on ollut vaikea tutustua. Koirapuistossakaan ei enää käydä, kun kyseisen puiston vallannut lauma kävi sen kimppuun ja lauman pienikokoisin terrieri puri sitä peppuun. Milläs sitä olisi sille enää kivaksi paikaksi selittänyt, kun en minäkään pystynyt sitä kyseisiltä koirilta suojelemaan.
Sasu haukkuu myös hiukan kotiin tulevia vieraita, mutta se on mielestäni täysin tilanteen harjoittelun puutetta. Täysin vieraiden haukkuminen loppuu melko pian, jos vieras ei kiinnitä koiraan mitään huomiota ja ihmiset vain keskustelee keskenään kuin ei mitään erikoista olisi. Tutuille ei enää (opettelun tulosta) alkuhaukahduksen jälkeen haukuta, mutta Vegalle ja Sasulle eri ihmiset on tuttuja. Vega tuntee jo ikänsä puolesta paljon enemmän ihmisiä ja koiria.
Mäyräkoirien legendoihin kuuluu että ne haukkuvat paljon. Kaikki metsästyskoirarodut on jalostettu haukkumalla karkoittamaan saalis tai ilmoittamaan sen liikkeet metsästäjälle. Ajavan koiran kuuluu haukkua lujaa, jotta tiedetään missä se menee. Pitkäkarvaisiakin mäyräkoiran pentuja kysytään kauriinmetsästykseen, vaikka pitkäkarvaiset mielletään sen koristeellisemman ulkonäön vuoksi enempi seurakoiraksi kuin muut karvanlaadut.
Metsästyskoirien haukkuherkkyys
Totta toinen puoli. Pitkäkarvaisissa on jalostuksessa käytetty paljon koiria, joilla ei ole enää käyttötaustaa. Kennelliiton koiranet jalostustietokannasta näet koirasi taustan metsästyskokeita myöten. Mäyriksellä ei oikeasti tarvitse metsästää, jotta sen käyttöominaisuudet voidaan todeta rodunomaisissa käyttökokeissa. Ajavissa koirissa on huomattu, että osa pitkäkarvaisista ei hauku ajaessaan, joten sellaiset yksilöt eivät sovellu kyseiseen käyttöön. Koirilla on suuria yksilöllisiä eroja haukkuherkkyyden suhteen. Eräs metsästäjä kuitenkin sanoi, että vain 30% koiranominaisuuksista on perittyä taipumusta ja loput kasvuymäristön ja kasvatuksen tulosta.
Miksi koira haukkuu
Haukkuvaa koiraa ei olekaan lukuunottamatta basenjia, joka sitten vuorostaan ulvoo korkealta ja lujaa. Paimenkoirarodutkin on jalostettu haukkumaan paimennustehtävässään ja osa myös valittu vahti- ja laumanpuolustusominaisuuksien vuoksi. Jos ei siedä koiran haukkua, on syytä etsiä sopiva rotu seurakoiraroduista. Niiltä on jalostuksessa yritetty poistaa nimenomaan haukkumisominaisuutta. Niissäkin, kun kadulla katsoo, löytyy joka rodusta pikku räksyttäjät. Koirien haukkumiseen vaikuttaa sen koko. Pienikokoinen koira oppii jo nuorena haukkumalla karkoittamaan isommat koirat tai ainakin niiden omistajat kauemmas. Ääni on toki pienen koon vuoksi pienempi. Ajavista koirista mäyräkoiralla on pienin ääni. Ymmärretty mitä tarkoitan, jos olette kuunnelleet bassetin haukkua, matalalta ja lujaa.
Kasvatuksella tuloksia
Mäyräkoiran voi opettaa olemaan haukkumatta turhanpäiten, mutta itse on kysyttävä itseltään mikä on turhan päiten? Ja oltava sitten johdonmukainen kasvatuksessa sen suhteen. Kaikki koirat on jalostettu ihmisen käyttöön ilmoittamaan esimerkiksi tunkeilijat. Jos koira oppii jo pienestä, etteivät vieraat ole tunkeilijoita niin mitäpä niitä haukkumaan. Koiran on kuitenkin hyvin vaikea oppia ketkä vieraista on epätoivottuja vieraita, jos sen annetaan haukkua joskus ja joskus ei.
Haukkuuko mäyris enemmän kuin muut?
Vietin aika lailla aikaa viime kesänä erinäisissä Mejä-kokeissa, joissa suurin osa muista osallistujista oli tullut erirotuisten noutajien kanssa. Olipa mukana porukoita, joilla oli sekä noutaja että mäyris. Yhtälailla noutajat haukkuivat vahtiessaan omaa leiriään ohikulkevilta koirilta tai sitten olivat vain hiljaa kuten mäyriksetkin. Rähinän määrä rodusta riiippumatta näytti korreloivan vain ohikulkuetäisyyteen tai siihen oliko omistaja vieressä vai koira yksin remmissä vastuussa koko leiristään.
Aktiivinen koira - turhautunut koira
Kuinka paljon mikä tahansa koira haukkuu, riippuu paljon myös sen aktiivisuustasosta. Jos koiralla ei ole muuta tekemistä pihalla tai yksin kotona ikkunassa, kuin kytätä ohikulkijoita, niin eihän se haukkumatta pysty olemaan. Yksinään ollessaan koira voi ottaa myös kotivahdin tehtävän. Yksin pitkän päivän kotona ollut koira voi myös olla niin sanotusti ylikierroksilla vihdoin lenkille päästessään ja purkaa patoutunutta energiaansa haukkumalla mitä eteen sattuu tulemaan. Ken on kouluttanut koiraa tietää, että se oppii parhaiten oikeassa vireessä. Esimerkiksi agility-kentällä koko ajan haukkuvat paimenkoirat ovat usein liian suurilla kierroksilla, eivätkä siten ohjattavissa, vaan tekevät yli-innostuneita vääriä ratoja.
Vahtikoira - oma reviiri
Koira, joka haukkuu kun ihmiset ovat kotona, voi olla myös ymmärtänyt väärin asemansa. Ihmiset ei olekaan lauman ylimpiä kaikkivoipia ja kykeneviä itse vahtimaan ja vastaamaan kaikesta. Koiran pitää ottaa se tehtävä itselleen.
Meilläpäin kaupungissa asuu valtavasti koiria. Jopa pienen kotikatumme varrella on ainakin 30 eri yksilöä ja lukuisia eri rotuja. Se on jo liian suuri määrä koiralle olla tuttu kaikkien kanssa, kaikki eivät voi mitenkään kuulua sen kotilaumaan. Koiran voi kuitenkin opettaa sietämään vieraat laumat lähellä omaa reviiriään. Vaikeita tilanteet ovat kotiovella,kun vieras koira ohittaa tai omassa rappukäytävässä, kun taloon muuttaa uusi koira. Tutustuminen ei tälläisessä tilanteessa ole mahdollista. Järjestelmällisellä kasvattamisella pennusta pitäen voidaan turhat rähinät kuitenkin välttää.
Legendoja uhmaavat tosielämän mäyrikset
Minusta meilläpäin on kaikkia legendoja uhmaavia todisteita siitä, ettei mäyrikset hauku sen enempää kuin muutkaan koirat. Pienestä pitäen kaupungissa kasvanut koira on joutunut antamaan periksi omasta reviirikäsityksestään. Mutta kotiovi on varmasti jokaiselle koiralle pyhä.
Onneksi Vega ei kovin helposti lähde tappeluun mukaan. Eräänä päivänä kävi nimittäin niin, että kuljimme juuri kahden jack russellin terrierin kotioven ohi, kun koirat astuivat ulos ovesta flexi-remmit pitkänä. Ja toinen koirista tuli kuin tykinsuusta kiinni Vegan peppuun. Kyseiset koirat ovat kuitenkin puistossa ihan ok muita kohtaan.
Jos koirat pitää tutustuttaa toisiinsa, niin parasta on tavata eka kerta puolueettomalla alueella kodin ulkopuolella ja tulla sitten yhtäaikaa sisään. Silloin ihmislauma on selvästi antanut myös vieraalle koiralle luvan kyläilyyn. Koirat harvoin (vapaana ollessaan) tälla tavalla toimien alkavat tappelua. Ystäviksi niitä ei voi pakottaa, mutta kun ihmiset ovat ystäviä keskenään ja koirakin sen keskustelun sävystä ymmärtää, niin yleensä ystävien koiristakin tulee kavereita.
Eroahdistus
Eroahdistus on ikävä vaiva koiralle sekä naapureille. Kuuntelin viime keväänä kolmatta viikkoa naapurin hoidossa olevaa kääpiövillakoiraa. Se jaksoi lähes taukoamatta tuntikausia ulvoa koko yksinolo aikansa. Ja ulvonta tuli korkeantaajuuden vuoksi hyvin läpi tiiliseinästäkin. Onneksi itse työskentelin kotona, joten omat koirat pysyivät hiljaa, vaikka olivatkin levottomia. Itsessäkin surkea ulvonta herätti ahdistusta.
Ulvonta on hyvin tarttuvaa koiramaailmassa. Yhden aloittaessa ulvonnan toiset siihen yleensä yhtyvät. Jos rapussa asuu eroahdistuksesta kärsivä koira, on se muidenkin koiraperheiden ongelma. Eräässä aiemmassa kodissa äitiyslomalla ollessani yläkerran afgaani aloitti ulvonnan heti emännän lähdettyä töihin ja eri kerroksessa oleva kultainen noutaja säesti sitä muutaman tunnin aamutuimaan. Hiukan oli itsellä ja silloisella koirallani Murulla kurja olo tilanteesta.
Meidän koirat on yleensä joutuneet olemaan aika lyhyitä aikoja yksikseen. Mutta lapsuuden koirilleni elämän muutos tuli liian suureksi, kun aiemmin kotona meitä hoitanut äitini meni takaisin töihin. Yhden aloittaessa surullisen ulvonnan muut siihen yhtyivät ja ei ollut ihme, että naapurit aika pian asiasta valittivatkin.
Eroahdistusta voi välttää totuttamalla koira vähitellen yksioloon ja luottamaan siihen, että joku kotiin tulee. Edellisestä esimerkistä huomaa, ettei suuria elämänmuutoksia ole helppo koiran hallita ja toisista koirista ei välttämättä ole auttajaksi seuranpidossa tai hylätyksitulemisen tunteen torjunnassa.
Meidän mäyrikset
Olen asunut vain vuoden rivitalossa mäyriksen kanssa. Lupatra harrasti jo pienenä karkailua ja osasi kaivaa reitin aidan alta avaraan. Kaikki muut mäyrikseni ovat aina asuneet kaupungissa. Pelkäksi kaupunkikoiraksi mäyriksestä ei mielestäni ole. Sen on päästävä metsään ja jonnekin, missä se voi vapaasti puuhastaa vaikka kuoppia kaivamalla. Nuorena ilman ajokorttia ja kesämökkiä retkeilin koiriemme kanssa vähintään viikonloput eri metsissä ja retkeilyaluilla. Nuoruuden koirani ajelivat pyöräkorissa pitkiäkin matkoja määränpäähän ja saivat sitten juosta mukana metsäteillä. Nyt ajokortin ja auton kanssa kaikki on paljon helpompaa. Koiratkin on oppineet yhdistämään auton maallepääsyyn, vaikka aluksi matkapahoinvointi teki ajeluista vähemmän mukavaa.
Happy
Happy oli ainoa karkeakarvaisemme. Selvästi luonteeltaan erilainen kuin pitkäkarvaiset koiramme. Eri karvanlaatujen jalostustaustasta löytyykin eri rotuja, mikä edelleen selittää myös karvanlaatujen luonne-eroja. Vuosikymmeniin eri karvanlaatuja ei ole enää saanut risteyttää keskenään, joten alkuperäisetkin erot ovat voineet kasvaa. Happy esimerkiksi rähisi helpommin muitten koirien kanssa, mutta seurallakin oli väliä. Sen emännällä oli lenkityskaverina maailman ystävällisin tanskandogi, jolla vielä sattumoisin samat värit kuin Happyllä. Daisyn seurassa Happy käveli hissukseen rintarottingilla nauttien niiden keräämästä huomiosta ja muiden koirien osoittamasta arvostuksesta takuulla maailman isoimpaan koirakaveriin. Koolla näes on koiramaailmassa väliä.
Uuva
Nykyisistä koiristamme Uuva on ystävällisyyden perikuva. Sen isä on käytttövalio luolilta, mutta silti hyväluonteinen seurakoiramielessä. Uuva on saanut poikkeuksellisen hyvän kaupunkikasvatuksen eläkkeellä olevan äitini luona. Pienestä pitäen sen kotona vieraili paljon ja usein ihmisiä ja se oppi jo varhain, että kaikki vieraat on kivoja, kun heiltä saa huomiota ja rapsutuksia. Haukkumaan ei tarvinnut ruveta ollenkaan. Ainoa tilanne, jossa Uuva haukkuu on, kun se kerjää ja se on sille vahingossa opetettu. Muille koirille, edes vieraille se ei hauku, koska tapasi pentuaikanaan valtavan määrän eri kokoisia ja rotuisia koiria puistossa. Muutamasta rodusta se ei enää pidä, koska muutama koira sen kimppuun on kaikesta huolimatta käynyt. Ne rodut kierretään nykyisin kaukaa.
Vega
Vega on oppinut, ettei sisällä haukuta eikä kerjätä äänellä. Se on kehittänyt oman "nälkiintynyt koira makaa jääkaapin edessä" -shown ja saavuttanut sillä tavalla paremmin haluamansa. Pentuna sillä oli paljon pienikokoisia koirakavereita, mutta isommilta se sai pari kertaa köniin, eikä yhtään kivaa isoa jäänyt kaveriksi. Isoja koiria se yrittää haukkua kadulla, mutta melkein pystyy yleensä hillitsemään jo itsensä. Sisällä se ei ennen haukkunut, mutta nyt Sasun kanssa se saattaa kuunnelle poikkeuksellisia rapun ääniä, esimerkiksi joku juoksee tai koira liikkuu rapussa tai haukkuu ulkona, ja haukahtaa lyhyesti varotukseksi. Koeluolilla kävimme testaamassa, että Vega osaa kyllä haukkua kuten pitääkin ainakin kettua. Mutta esimerkiksi agility-kentällä se ei hauku, ei odottaessa vuoroaan eikä rataa kiertäessä. Meidän agility-ryhmässä onkin kiinnitetty huomiota siihen, ettei turhaa haukuta.
Sasu
Sasu on vaikeampi tapaus kasvattaa, koska pennusta lähtien koiralaumassa kasvaneet koirat käyttäytyy eri lailla kuin yksinään vain ihmislaumassa olleet. Jos sen vie yksinään ulos, se alkaa olla aika ok, jos kierretään isot koirat riittävän kaukaa. Se haukkuu kadulla muita koiria Vegan kanssa kulkiessa kysyessään samalla Vegan tukea mahdollista hyökkäystä odottaessaan. Sillä on puistossa oma 8 pienen koiran lauma, jossa se käyttäyttyy ihan kivasti, mutta muihin koiriin sen on ollut vaikea tutustua. Koirapuistossakaan ei enää käydä, kun kyseisen puiston vallannut lauma kävi sen kimppuun ja lauman pienikokoisin terrieri puri sitä peppuun. Milläs sitä olisi sille enää kivaksi paikaksi selittänyt, kun en minäkään pystynyt sitä kyseisiltä koirilta suojelemaan.
Sasu haukkuu myös hiukan kotiin tulevia vieraita, mutta se on mielestäni täysin tilanteen harjoittelun puutetta. Täysin vieraiden haukkuminen loppuu melko pian, jos vieras ei kiinnitä koiraan mitään huomiota ja ihmiset vain keskustelee keskenään kuin ei mitään erikoista olisi. Tutuille ei enää (opettelun tulosta) alkuhaukahduksen jälkeen haukuta, mutta Vegalle ja Sasulle eri ihmiset on tuttuja. Vega tuntee jo ikänsä puolesta paljon enemmän ihmisiä ja koiria.
Saturday, April 14, 2007
Vega agi-harkoissa
Vega kävi pitkän talvitauon jälkeen taas agility-harkoissa Ruoholahdessa. Se aivan hehkui intoa, varsinkin kun mukana oli taas makkarapaloja palkkiona. Ei ollut opit unohtunut puolessa vuodessa, paitsi ohjaajalta. Miten se onkin niin vaikea katsoa seuraako koira oikein ja samalla nähdä itse seuraava este ja oikea ohjauslinja? Katsojan kannalta hupaisintahan agilityssä on kun ohjaaja kompastuu esteeseen tai suorastaan törmää siihen. Tai pyörii itsensä ympäri yrittäen hahmottaa järjestyksessä seuraavaa estettä. Kärpäsen näkökenttä olisi lajin harrastuksessa käytännöllistä.
Tärkeää harrastuksessa on koiran ja ohjaajan kunto, kuten missä tahansa urheilussa, sitten kun ruvetaan oikeasti juoksemaan. Agilityssä tehdään nopeita parin minuutin pyrähdyksiä, joten kyse on pikajuoksusta ja todella lyhyistä matkoista esteineen ja nopeine käännöksineen ja kurvailuineen. Koiran kuntoon kuuluu vahvat lihakset ja vaikuttaa monipuolinen muu liikunta, varsinkin vapaana juoksu ja nopeat pyrähtelyt toisten koirien kanssa. Ja mäyräkoiralla erityisen tärkeää on sopiva linjakkuus. Liian lihava mäyris tai mikä tahansa koira sekä ihminen rasittaa niveliään ihan turhaa ylipainolla. Pitkäselkäiselle koiralle se on erityisen haitallista.
Vega kävi perjantaina ultraäänitutkimuksessa ja jää tuloksen perusteella vauvalomalle agilitystä. Eihän raskaus ole ihmilläkään sairaus ja moni urheilija jopa parantaa tuloksiaan alkuraskauden aikana, mutta puolessa välissä alkaa jo nivelsiteet hormonien vaikutuksesta löystyä ja lopulta masukin painaa, joten liian raju rehkiminen ei ole hyvästä. Ja koiralla loppupuoliskon painonnousu taitaa olla suhteellisesti vielä suurempaa kuin ihmisellä, kun pentuja on yleensä useita.
Tärkeää harrastuksessa on koiran ja ohjaajan kunto, kuten missä tahansa urheilussa, sitten kun ruvetaan oikeasti juoksemaan. Agilityssä tehdään nopeita parin minuutin pyrähdyksiä, joten kyse on pikajuoksusta ja todella lyhyistä matkoista esteineen ja nopeine käännöksineen ja kurvailuineen. Koiran kuntoon kuuluu vahvat lihakset ja vaikuttaa monipuolinen muu liikunta, varsinkin vapaana juoksu ja nopeat pyrähtelyt toisten koirien kanssa. Ja mäyräkoiralla erityisen tärkeää on sopiva linjakkuus. Liian lihava mäyris tai mikä tahansa koira sekä ihminen rasittaa niveliään ihan turhaa ylipainolla. Pitkäselkäiselle koiralle se on erityisen haitallista.
Vega kävi perjantaina ultraäänitutkimuksessa ja jää tuloksen perusteella vauvalomalle agilitystä. Eihän raskaus ole ihmilläkään sairaus ja moni urheilija jopa parantaa tuloksiaan alkuraskauden aikana, mutta puolessa välissä alkaa jo nivelsiteet hormonien vaikutuksesta löystyä ja lopulta masukin painaa, joten liian raju rehkiminen ei ole hyvästä. Ja koiralla loppupuoliskon painonnousu taitaa olla suhteellisesti vielä suurempaa kuin ihmisellä, kun pentuja on yleensä useita.
Tuesday, April 10, 2007
Onko mäyräkoira itsepäinen?
Mäyräkoirista on lukuisia legendoja niiden itsepäiseen luonteeseen liittyen. Onko se itsepäisyyttä vai nopeaa oppimista jos mäyris jo ekasta saamastaan positiiivisesta palautteesta toistaa jonkun jutun? Onhan mäyris aika söpö pienenä ja saa helposti naurun leviämään omistajan ja ohikulkijoiden naamalle kokeiluillaan.
Neljänkymmenen vuoden ja erinäisten koirankasvatusoppaiden jälkeen alan kallistua enempi tähän nopean oppimisen teoriaan. Mäyris oppii kerrasta niin halutessaan. Motivointina toimii niin makkara kuin naurahdus. Ja omistaja saa olla varuillaan mistä antaa positiivista palautetta. Legendoja on helppo vahvistaa, mutta aikuinen samalla tavalla käyttäytyvä koira ei välttämättä olekaan niin hupia ohjaajalleen ja omistajilleen.
Yksi legendoista on nelitassujarrutus. Jo pentuna mäyris oppii äkkiä että nelitassujarrutuksella voidaan ainakin hidastaa matkan etenemistä ei toivottuun suuntaan. Vesisateessa jarruttavaa koiraansa raahava ohjaaja ei välttämättä jaksa kauaa taistella tuulimyllyjä vastaan vaan toimii koiran tahdon mukaisesti ja palaa kuiviin sisätiloihin. Karkeakarvainen mäyriksemme Happy oli erityisen etevä ohikulkijoiden huomion haussa. Se oppi äkkiä että ohikulkijat pysähtyvät päivittelemään ja rapsuttelemaan sitä kun sen heittäytyi maahan lopen uupuneen näköisenä makaamaan. Koiraparkahan oli aivan naatti, lähes eläinrääkkäyksestä oli jo kyse, vaikka koira olikin vasta pari metriä kulkenut sen mielestä väärään suuntaan.
Neljänkymmenen vuoden ja erinäisten koirankasvatusoppaiden jälkeen alan kallistua enempi tähän nopean oppimisen teoriaan. Mäyris oppii kerrasta niin halutessaan. Motivointina toimii niin makkara kuin naurahdus. Ja omistaja saa olla varuillaan mistä antaa positiivista palautetta. Legendoja on helppo vahvistaa, mutta aikuinen samalla tavalla käyttäytyvä koira ei välttämättä olekaan niin hupia ohjaajalleen ja omistajilleen.
Yksi legendoista on nelitassujarrutus. Jo pentuna mäyris oppii äkkiä että nelitassujarrutuksella voidaan ainakin hidastaa matkan etenemistä ei toivottuun suuntaan. Vesisateessa jarruttavaa koiraansa raahava ohjaaja ei välttämättä jaksa kauaa taistella tuulimyllyjä vastaan vaan toimii koiran tahdon mukaisesti ja palaa kuiviin sisätiloihin. Karkeakarvainen mäyriksemme Happy oli erityisen etevä ohikulkijoiden huomion haussa. Se oppi äkkiä että ohikulkijat pysähtyvät päivittelemään ja rapsuttelemaan sitä kun sen heittäytyi maahan lopen uupuneen näköisenä makaamaan. Koiraparkahan oli aivan naatti, lähes eläinrääkkäyksestä oli jo kyse, vaikka koira olikin vasta pari metriä kulkenut sen mielestä väärään suuntaan.
Vega harrastaa agilitya
Olemme kasvattaneet kotioloissa mäyräkoiria jo yli 40 vuotta. Olemme harrastaneet sekä Uuvan että Vegan kanssa agilitya vuodesta 1999 lähtien. Uuva lopetti harrastuksen parin vuoden kuluttua, kun ei pysynyt tarpeeksi hoikkana vaativaan liikuntalajiin.Vegan kanssa aloitettiin harjoitukset keväällä 2005 hiukan yli vuoden ikäisenä. Kesällä harjoiteltiin mejä-jäljestystä ja tottelevaisuutta. Yhteinen harrastaminen paransi selvästi koiran ja ohjaajan välistä kommunikaatiota ja lujitti suhdetta. Syksyllä harjoituksissa tuntui kesäpaussin jälkeen että Vega vain yhtäkkiä oli keksinyt mikä tässä on hauskaa. No, tietysti makkara/leikkele palkinto ja huomio. Talvipaussin ja Vegan pentuloman jälkeen aloitettiin keväällä 2006 uudella innolla ja uskaltauduttiin kisaamaankin jo kesäkuussa.Kahdesta ekasta kisasta tuli hylyt vääristä radoista (kepit ei mennyt millään), mutta kokemus oli sikäli positiivinen, että koira ei karannut kentältä (ei aitoja) eikä räyhännyt muille, mateli vain radan läpi hämmentyneenä. Myöhemmin kyllä paljastui että Vega oli ehtinyt ohjaajan rataantutustumisen aikana autossa odottaessaan popsia paketillisen nakkeja napaansa. Oli hiukka rankkaa vatsa täynnä..Ekat kisat oli myös sikäli koettelumus että omalla kentällä kaikki koirat ovat kiltisti hiljaa omaa vuoroa odottaessaan, mutta Laakson kentällä, vaikka ulkona oltiinkin, niin kyllä haukku raikasi. Osa osallistujista toi jopa koiransa radanlaidalle haukkumaan ja intoilemaan, vaikkei edes oma kisa ollut kyseessä. Pitäisikö käyttäytymisetikettiä radanreunalla muokata ja antaa toisille kilpailijoille työrauha? Kyllähän siinä omakin koira turhan päiten höyryää, mistä ei hyvää seuraa radalla.Seuraavana päivänä saatiin jo tulos, vaikka tulikin yliaikaa hidastelusta ja virheitä. Kepit tuotti ongelmia edelleen, vaikka siirryttiin/palattiin takaperin ohjaamiseen). Kohdattiin kisoissa myös yksi uusi este eli muuri, jota Vega vain ihmetteli istumalla sen edessä ja sitä piti kehottaa muurin toiselta puolelta yli.Syksyllä 2006 mentiin vielä pariin kisaan harjoitusten alettua. Ja vikoista kisoista oli jo nollatulos lähellä. Ihan meni ohjaajan piikkiin moka, pari senttiä väärälle puolelle keppien alotusta ja uusi alotus kepeillä. Nyt ei olisi tullut yliaikaakaan ilman tätä mokaa. Syksyllä oltiin jo siinä pisteessä että ohjaajan olisi pitänyt juosta kovempaa. Mäyristä pidetään aika hitaana, mutta meillä ongelma on kyllä vielä ohjaajan hitaus. Koira ei karkaa eteen eikä omille reiteille ja kuuntelee ohjajaa. Ja toteuttaa myös ohjaajan virheet.
Subscribe to:
Posts (Atom)
