pennut

pennut

Wednesday, June 27, 2007

26.6. Vallattomat-pentue 6 viikkoa

www.koti.mbnet.fi/mayris kotisivuiltamme löytyy yhteystiedot ja paljon muuta.

Pentujen pienen aitauksen laidat ei enää pidättele niitä edes keittiön siivouksen ajan, joten se poistettiin ja pennut ovat vallanneet koko 18 neliön keittiön. Keittiöön siirtyi myös nojatuoli, jotta ihmisillä olisi mukavampaa seurustella pentujen kanssa myös telkkaria katsellessa. Tuolinalunen nurkassa on edelleen lempipaikka nukkua, vaikka pentukopat ja isommatkin välillä kelpaa.
Kauniin juhannuksen jälkeen alkoi sateet, joten ulkona ei ole viikonlopun jälkeen käyty. Sanomalehtiä on vain pöydän alla ja sinne on kova yritys asioille. Leikkiä mahtuu onneksi sisälläkin. Vielä on tasaparit painissa. Hiukan hyppelyä ja syöksähtelyä myös harjoitellaan.
Pennut sai omat pienet puruluut, joissa päässä solmut. Vega kävi keräämässä ne yksitellen pois ja vei omiin piiloihinsa. Aiemmat purutikut Vega vei ja söi itse. Nyt aamulla oli kuitenkin palauttanut pari puruluuta pennuille takaisin.
Leluja myös kanniskellaan ympäriinsä ja jotain niistä voi yhdessä repiäkin. Toisten nipistely on kuitenkin kaikkein kivointa. Vegaakin yritetään repiä hännästä ja karvoista.
Vega imettää vielä jonkin verran, mutta ei yöllä lainkaan. Se nukkuu sänkyni vieressä lattialla ja tulee aamulla jalkoihin. Eikä tule keittiöön ennen kuin minä olen käynyt siellä siivoamassa.
Juhannuksenan ostettiin monta kiloa tarjousjauhelihaa ja sitä pennut syö piimän seassa ja Vegakin saa osansa. Pääruokana on kuitenkin jo pentukuivamuona, jota pennut rouskuttelee. Osaavat jo juoda vettäkin. Pennut pitää tosi vähän ääntä, en enää herää aamullakaan pentuihin, vaikka ovet on auki. Yöksi on huone yritetty pimentää kunnolla, että nukkuisivat vain ja aamu alkaisi vasta, kun minä ja Vega herätään. Pennut on kyllä yön aikana syönyt kaikki jätetyt ruuat. Vielä niillä on seuraa toisistaan.

Pentujen kokoerot ovat säilyneet lähes ennallaan ja painoa tullut puolisen kiloa viikossa.
Kynsienleikkuu ja punnituspäivä taas:

Vilma Vipeltäjä 1973 gr, on jo löytänyt sijoituskodin perheestä, joka yli 30 vuotta sitten osti meiltä ensimmäisen mäyräkoiransa Käpälämäki Titakenen.
Vili Vilperi 1650 gr, on edelleen tummin ja siroin ja luonteeltaan hiukan mietiskelijä ja ainut joka ei vielä halua olla pusupoika. Pentuja on opetettu/annettu pussailla ihmisen korvaa, siten koiratkin toisiaan ystävällisesti tervehtivät.
Virta Vintiö 1990 gr, on edelleen vaalein ja siro, sekä muistuttaa ehkä siksi eniten ekaa koiraani Käpälämäki Läkiläkiä
Vauhti Vallaton 2158 gr, on vaikea erottaa Vilmasta värin puolesta
Viuhti Vikkelä 2270 gr, on tomera touhottaja
Velmu Veitikka 2720 gr, on se tomerin
Vilma ja Vauhti on ne, jotka muistuttaa eniten ekaa mäyristämme Tokkolan Lupatraa. Katso kotisivuiltamme sukulaisgallerian alajuttu pentujen suvuista. Pennut ovat suoraan yhtä sukuhaaraa pitkin Lupatran pentueveljen Tokkolan Rolf Rinaldon jälkeläisiä. Jotenkin "oikeaksi" väriksi minulle on jäänyt punainen, jossa paljon mustaa. Lupatrakin oli mustan emän ja punaisen isän jälkeläinen. Vegan mustuuteen en aivan vieläkään ole tottunut ja Sasu vasta oudolta näyttääkin.

Pojilla ei ole vielä varmoja koteja. Tällä kertaa on ollut liikkeellä useita ostajakandeja, jotka ovat varanneet pennun, mutta eivät sitten ilmoittele mielenmuutoksesta. Ja yllättävän monia, joilla ollut aivan eri rotuisia koiria aiemmin. Mäyriksestä voi sanoa, että kerran mäyris, niin todennäköisesti aina mäyris. Mutta sama voi päteä muihinkin rotuihin, joten rodusta toiseen vaihtaminen ei ole aivan yksinkertaista. Vaikka on meidän kasvateilla kaksi perhettä cockerspanielista mäyrikseen vaihtanutta. Mäyristä myös metsästystarkoitukseen etsivät ovat enemmän kiinnostuneita vain koiran käyttömahdollisuuksista. Onhan mäyris monipuolinen metsästyskoira, jos niin haluaa ja intoa ja mahdollisuuksia koulutukseen on.

Kotona on hiukan hiljaista, kun Ilmari ja Sasu lähti isän, Ottilian ja poikaystävän kanssa reissuun. Ilmarilla on sopivat pelastusliivit, mutta Sasullekin piti ostaa sellaiset, kun tarkoitus on myös soudella ja kalastella. Osaahan se Sasu uida, mutta jos hyppää liian aikaisin rannalle ja putoaakin veteen, niin on helpompi onkia kuiville pelastusliivin kahvasta. Hämmästyttävää oli, että pienen koiran pelastusliivi maksoi kolme kertaa enemmän kuin lapsen. Mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi. Ja Sasulle lähti mukaan myös heijastuspanta ja -liivi iltakäyttöön. Jos karkaa vieraassa paikassa, niin näkyy ainakin paremmin.
Ottilian on tarkoitus myös telttailla, joten isohko koirahäkki lähti myös mukaan. Siihen Sasun voi turvallisesti jättää joksikin ajaksi teltassakin. Sasu nimittäin oppi puremaan viidessä minuutissa remmin kuin remmin poikki viime kesänä, kun ei halunnut jäädä Vegan jäljestysretkiltä.

Monday, June 25, 2007

Vallattomien juhannus

Juhannussää oli aurinkoinen, joten pakattiin pennut autoon ja ajeltiin maalle Karkkilaan päiväretkelle. Huutonetistä ostettuun dopermannin kuljetushäkkiin, joka vei puolet farmarin takatilasta, mahtui koko pentue ja emo. Pennut oli ihan rauhallisia kun Vega oli rauhallinen. Vega ei yleensä istu häkissä autossa, mutta käsitti heti, että sen paikka on pentujen kanssa. Ja oli innoissaan kun sekä se että pennut pääsi muitten koirien mukaan.
Uuva ja Sasu istui sylissä tai jaloissa. Niillä on kyllä omat turvavyötkin, mutta ei niitä aina viitsitä käyttää, vaikka pitäisi. Pienikin koira on kuin ohjus kolarissa. Ja lisäksi meidän koiria ei auton omat koiraverkot pitele. Ne menevät ajonaikana koiraverkon sivusta eestaas takaluukkuun ja penkille, jos ovat irrallaan.
Kuljetushäkkejä meillä on monen kokoisia. Iso on hyvä, jos matkustaa yksinään koiran kanssa ja haluaa huilata matkalla. Koiran voi laittaa kuljetuhäkkiin ulos odottamaan paussipaikalla, ettei paistu autoon.
Pentujen maailma avartui tunnin ajomatkan verran. Ja perillä odotti ruohon ja kukkien ihmemaa. Hiekkaakin maisteltiin ja seikkailtiin leikkaamattomassa ruohoviidakossa. Aurinkovarjo ja iso koppa oli tarpeen, kun uni kaiken puuhastelun keskellä kuitenkin yllätti moneen kertaan.
Yöksi ajeltiin kotiin omaan keittiöön ja kyllä oli sinnekin kiva taas päästä. Kahtena seuraavana päivänä vielä ajeltiin päiväretkelle maalle ja ajomatka sujui hyvin, kun ensin odotettiin lapsiperheelle tutut toimet, että pennut oli syönyt, pissannut, kakannut ja leikkinyt ennen kuin lähdettiin. Eihän sitä muuten jaksa tuntia nukkua.
Seuraavina päivinä pentujen rohkeus ja uteliaisuus lisääntyi sen verran, että tarvittiin useampi silmäpari seuraamaan puuhastelua. Isoista koirista Uuva ja Sasu yritti kaiken lisäksi houkutella pentuja kesäkeittiön alle kaivamaan perustuksista hiekkoja. Ja kukkapenkkejä oli kiva vallata. Taisi olla vain rikkaruohoja, kun meni lakoon.
Ruohonleikkurin ääntäkin joutuivat kuuntelemaan, kun yritettiin madaltaa viidakkoa. Ja kyllä vastaleikatulla nurmikolla on kiva kelliä! Iso-äiti Uuva leikitti pentuja. Sasu meni ekana päivänä vain murjottamaan kesäkeittiön alle ja käyttäytyi muutenkin kuin murrosikäinen isosisko. Kolmantena päivänä vasta Sasu kokeili, voisiko pikku riiviöistä olla jotain iloakin. Iso-äidin kanssa sitten leikittiin yhdessä. Yleensä Karkkilassa Vega, Sasu ja Uuva ajaa toisiaan takaa ympäri kukkapenkkejä. Vega päätti nyt vain nauttia auringonotosta ja muut sai olla leikkitätejä.
Ilmari yritti opettaa Vilmalle sirkustemppua krokettipallolla ja mahtui pentujen sekaan jättiläiskoppaankin. Autohäkki tuli myös testattuja, mahtuu sinne lapsikin.
Vilman tuleva perhe kävi kylässä ja Vilma söpöili myös tulevalle pikku-emännälle.