pennut

pennut

Thursday, February 11, 2010

2010 Käpälämäki koirien tapahtumia

www.koti.mbnet.fi/mayris, omat kotisivut

5.5.2010
Ludde on löytänyt oman kodin Vantaalta. Näemme sitä varmaan näyttelyissä ja ensin Match Show.ssa. Harrastamme kasvatustoimintaa pienimuotoisesti, meille ei ole uusia pentuja tulossa ennen ensi talvea. Yritämme järjestää kasvattitapaamisen kesällä Karkkilassa ja syksyllä täällä jossain.

11.4.2010
Ludde etsii hyvää omaa kotia. Se on meille hyvin rakas, mutta toivomme silti sille vielä omaa kotia, jossa se voisi olla perheen keskipiste. Ludde on aivan ihana persoona, sosiaalinen sekä ihmisiin että toisiin koiriin. Osaa  jo paljon peruskoulutusasioita. Sitä on totutettu olemaan yksin päivällä omassa huoneessa. Siellä se lähinnä nukkuu omassa sängyssään. Samoin se vielä nukkuu yöt yksin. Ei olla haluttu ottaa sitä sänkyyn muiden koirien sekaan, ahdasta on jo muutenkin. On totutellut olemaan kolmessa eri kodissa, maailma on avarampi kuin oma koti. Kävelyretkiä tehdään jo montaa eri reittiä, kahdessa eri puistossa.
Ludden reviisi levisi kotona keittiön ja eteisen lisäksi tv-huoneeseen, saa katsella yhdessa iltaisin telkkaria muiden koirien kanssa ja remuta matoilla. Ludde on varmaan ketterin mäyris mitä meillä on ikänä ollut. Ei olla nosteltu sitä minnekään. Pääsi jo monta viikkoa sitten yli keittiön aidan ja piti laittaa siihen koiraportti lisäkorkeudeksi. Telkkaria katsellessa ei jäänyt ihmettelemään sitä, miksi kaikki istuu sohvalla, vaan pomppasi itse sekaan. Samoin nojatuoliin, joka on Vegan lempituoli. Ja jos makuuhuoneen ovi jää auki, on siellä sängyllä totta kai, kuten muutkin koirat.
Ludde on osannut jo monta viikkoa kävellä portaat ylös ja tänään onnistui jo alasmenokin. Hissillä on kuljettu ihan vain totuttelun vuoksi (rämisee). Luddella on oikein hyvä koordinaatio ja ikäisekseen varmaan vahvat lihakset.

Minni lähti pääsiäiseksi omaan kotiinsa, saa nähdä raaskivatko enää tuoda hoitoon takaisin. Ludde pääsi Ottilian luo Zolan seuraksi remuamaan. Nukkui kuulema kiltisti sängyn vieressä lattialla omassa koiranpetissä, vaikka Zola nukkui ylhäällä..
Pääsiäisen jälkeen paluu arkeen ilman siskoa. Ludde ulkoilutetaan yleensä yksinään tai joskus Uuvan tai Zolan kanssa. Vegan ja Sasun kanssa se ei ulkoile, koska ne ovat turhan reviiritietoisia meidän kadulla. Ludde on opetellut ulkoilemaan ilman koiraseuraa ja etsii seuran sitten puistosta sitäkin hanakammin. Ollaan opeteltu myös vain väistämään koiria ja ihmisiä kadulla. Kaikki ei halua tervehtiä, eikä kaikki toiset koirat tykkää edes pennuista kotiovensa lähistöllä. Ludde vain istuu ja ihmettelee ohimenijöitä. Samoin ollaan puistossa opeteltu, ettei mennä kaikkien ihmisten lahkeen juureen nuuskimaan. Kaikki ihmisetkään ei tykkää koirista.

Lumi on sulanut ihan silmissä. Ludde sai varsinaisen hepulin, kun kiivettiin paljaalle kalliolle. Oli siellä myös heinikkoa ja pupun ja myyrän jälkiä mitä ihmetellä. Sama juttu puistossa, josta löytyi jo nurmikkoa. Ludde sai aivan hirmuisen juoksuhepulin. Paineli täyttä vauhtia ympyrää.
Ludde käyttää edelleen valjaita ja lisäksi harjoitellaan nyt flex-in käyttöä. Lyhyellä remmillä  mennään kyllä kadulla ja aina kelataan lyhyeksi, kun tulee koiria vastaan puistossakin, jotta tutustutaan rauhassa ilman hösellystä. Ja nähdään mitä mieltä vastapuoli on, ettei olla turhaan liian tuttavallisia. Ludden vapaana juoksutus vaatii jo aika lailla tarkkaavaisuutta. On ehdittävä houkutella luokse, jos joku lähestyy, jotta ollaan kytkettyinä ensi kertaa kohdatessa molemmat osapuolet. Myös irrallaan juoksevia olemme tavanneet hihnassa, istuminen on rauhoittava ele ja yleensä vastapuoli istuvan pennun nähdessään hidastaa vauhtia.

28.3.2010
Ludde etsii vielä hyvää kotia. Ludde on aivan ihana persoona, todella reipas, avoin ja ystävällinen luonne. Ja kasvatettu kaikkien oppien mukaisesti ikäkautta vastaaviin asioihin totuttelelmalla. Se on opetellut myös yksinoloa. Emme ulkoiluta sitä aikuisten koiriemme kanssa (Uuvaa lukuunottamatta toisinaan) vaan se on saanut tutustua yksinään tai siskon kanssa muihin koiriin ja ihmisiin. Sillä on jo monta tuttua puistossa. On opeteltu myös vain ohittamista, koska kaikki koirat ei tykkää edes pennuista. Ludde on saanut jo kaikki kolme rokotusta.

Minni lähti viikonlopuksi uuteen kotiinsa ja oli selvästi ihan tohkeissaan huomiosta. Tunnistaa uudet perheenjäsenenstä jo tosi hyvin, joten tuttujen mukaan oli kiva lähteä.
Luddekin oli ihmeen rauhallinen ilman siskoa. Ekaa kertaa nukkui ihan yksin keittiössä. Oli ilmeisesti sen verran väsynyt illan ulkoilusta että nukkui sikeästi noin klo 6.00, jolloin kuului (ovet auki makuuhuoneisiin ja koira-aita keittiön ovella) pientä vikinää ja aidan raapimista. Ludde meni kuitenkin takaisin nukkumaan kun ei menty katsomaan. Koska ei mitään oikeaa hätää niin ei isotkaan koirat mennyt katsomaan, vaikka pääsisi. 7.00 vasta alkaa meidän yhteinen aamu. Toinen yö meni jo sitten klo 7.00 asti. Ludde kuuli kun herätyskello soi ja oli oviaukon edessä istumassa kun Tuija hiippaili vessaan. Tosi onnellinen sitten kun sai seuraa ja rapsutusta. Ensin pääsi isot yksitellen ulos pissalle ja sitten vielä Ludde toteamaan, että siellä todellakin sataa vettä! Sitten aamiaiselle ja lehden lukuun keittiössä. Ludde reuhtoi samalla vähän Vega-mummin kanssa. Vegakin lapsetti ja sen toi erilaisia leluja yhteisesti revittäväksi.

22.3.2010
Oltiin eilen Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä ja yllätys yllätys Vega olikin meidän paras koira, käyttöluokan paras erinomainen. Saatiin kuitenkin kasvattajaluokka kasaan ja siitä kunniapalkinto, tuomari kuitenkin tykkäsi, oli vain tiukka linja erittäin hyvän ja erinomaisen rajasta. Veljentyttö Janette 9v. oli mukana apuhandlerina ja tarpeellinen kasvattajaluokassa kun piti olla 4 koiraa ja kullakin oma esittelijä.

Minni kävi totuttelemassa uuteen kotiinsa ja Luddekin kävi ekstra autoajelulla, kun piti laittaa auto ajokuntoon Tamperetta varten. Sunnuntaiaamuna saivat autoajelun Uuvan luo hoitoon päiväksi. Illalla sitten jo katseli kadulle pysäköityjä autoja sillä silmällä, missä meidän auto ja mihin mennään.

Ludde etsii edelleen tarpeeksi hyvää kotia. Ei raaskita antaa sitä ihan mihin vaan. Sopii toisen koiran kaveriksi tai ainoaksi huomionkohteeksi. On aivan ihastuttava persoona, reipas ja todella rohkea. Kestänyt ihan hyvin ne muutamat ärähdyksetkin, jotka saatu puistossa koirilta, jotka ei tykkääkään pennuista jotka säheltää. Moni koiranulkoiluttaja puistossa myös miettii josko toiseksi koiraksi sopisi jo nyt noin valloittavan rohkea ja reipas Ludde.

Yleensä on olen saanut nukkua herätyskellon soittoon klo 7.00 asti. Tänään heräsin klo 6.00 siihen, kun joku pyrki sänkyyn. Luulin aluksi että joku isoista "tekee numeroa" sänkyyn tulosta, mutta olikin hiukka pienempi musta. Luddehan se oli keksinyt kuinka keittiöstä makuuhuoneeseen pääsee. Ei onneksi lähtenyt lasten huoneisiin seikkailemaan, olisi ollut aika lailla pureskeltavaa tarjolla. Kolmannen ylityksen jälkeen piti asentaa keittiöön koiraportti, että sai jatkaa yöunia.

13.3.2010
Luddelle pitäisi vielä löytää kiva oma perhe. Se voi hyvin olla meillä hoidossa ja koulutuksessa kevään Minnin kaverina.
Yrtistä tuli Minni. Minni lähti tänään autolla tutustumaan uuteen kotiinsa ja sen ympäristöön. Minni muuttaa sinne vähitellen kevään aikana. Emäntä on jo tutuksi tullut, kun on käynyt usein Minniä ulkoiluttamassa sekä sylissä pitämässä.
Ludde pääsi myös retkelle; mentiin ekaa kertaa ratikalla, jota on kyllä ihmetelty päivittäin päätepysäkillä tai sen kolistellessa ohi kadulla. Forumissa on avattu uusi koiratarvikekauppa, jota käytiin ihmettelemässä. Sinne oli koiratkin tervetulleita. Samalla, kun ostettiin koiranruokaa, tavattiin myös muita uutta kauppaa ihmettelemään tulleita koiria. Ratikkamatka ei pelottanut yhtään omassa kassissa ja  kadullakin käveltiin ihan reippaasti. Kauppakeskuksen liukas lattia ihmetytti. Kaupan sisällä sen sijaan upeat hajut kiinnosti ja toisten koirien tapaaminen. Ludde on oikein reipas ja rohkea pentu.

9.3.2010
Ludde vielä ilman omaa kotia. Ludde on oikein kaunis urospentu, musta punaisin merkein, ystävällinen ja avoin luonne. Ollaan hankittu vain hyviä kokemuksia tähän asti, toki opeteltu myös sietämään ettei aina saa mitä haluaa ja erilaisia häiriötekijöitä ulkomaailmassa. Tämän talven erikoisuus on varmasti ollut traktorit ja lunta kärräävät kuorma-autot. Tavalliset autot on siis ihan mukavia niihin verrattuna.
Yrtti saa kodin Pitäjänmäestä, mutta vähitellen kevään mittaan. Jää vielä meille osittaiseen hoitoon ja kasvatukseen. Kasvatetaan ja koulutetaan yhdessä. Kutsumanimi vielä hakusessa. Ludden kanssa ulkoilevat yhdessä siten vielä ja Luddellekin mahdollisuus koko kevään olla meillä päivähoidossa Ullanlinnassa.

6.3.2010
Yrtti ja Ludde edelleen ilman omia koteja. Yrtti etsii sijoituskotia yhteisiin harrastuksiin. Luddekin on tervetullut koko kevään päivähoitoon Ullanlinnaan jonkun meistä luokse.

Päivärytmimme on suunniteltu siten että ehditään antaa niillekin iänmukaista koulutusta. Pennut nukkuu edelleen kahdestaan keittiössä. Aamu alkaa klo 7.00 ja äkkiä vain omat vaatteet päälle, pennuille villapaidat ja valjaat ja ulos kadulle pissalle. Joskus onnistuu/osuu aikataulullisesti kohdalleen myös aamukakat tähän ulkoiluun. Ovat jo oppineet heti pissaamaan ulkona jalkakäytävän tai kadun reunaan. Lumi auttaa asiassa ja kehuminen aina kun pissat ulos. Sitten isot ulos pissalle vuoronperään.
Aamupissatuksen jälkeen pennuille ruoka omista kupeista. Ruokailu vaatii jo vahtimista/seisomista niiden välissä, koska muuten menevät heti toisen kupille. Harjoitellaan samalla sitä, että ihminen on se johtaja, joka päättää mistä kupista kukin syö. Syövät vain Royal Canin pentujen mini junior tai mäyris junior  ruokaa kuivana, jotta saavat myös rouskutella. Tuntuu että syövät paljon enemmän kuin mitä pussin kyljessä päiväannoksena lukee, mutta ovat silti hyvin hoikkia, selvästi vyötärö jo olemassa eli ei pentumasua enää. Osan ruuasta (=ihan samaa) saavat myös palkintona. Pennut syö 3 kertaa päivässä. Joskus ekstraa illalla koska ne saa nukkumaan helpommin masu täynnä.
Pentujen jälkeen isot saa aamuruuan. Isot syö nyt vain kaksi kertaa päivässä, kun eivät ulkoile niin pitkiä lenkkejä kuin kesällä. Ja sitten rauhassa aamukahville ja Hesarin lukuun. Pennut reuhtoo keskenään jonkin aikaa jahtaamisleikkejä ja välillä Vegakin osallistuu niihin. Sitten Ilmarin saatto kouluun ja pari tuntia töiden tekoa ja pitkälle lenkille isojen kanssa. Tai suoraan pitkälle lenkille isojen kanssa. Pitkä lenkki on tunnin kestoinen reipasta kävelyä siten, että koirilla on mahdollista juosta vapaana omaan tahtiin välillä syöksähdellen ja erilaisia jälkiä haistellen. Välillä on saatu lisäkuntoilua kun mennään  polveen asti umpihangessa, joka ei kanna edes kevyttä mäyristä. Koirat tekee silloin myös uran hankeen ja joutuu pomppimaan paljon.

Isojen lenkin jälkeen pääsee pienet pitkälle lenkille, joka niillä on nyt noin 30 minuuttia (kun ei enää kovaa pakkasta). Kadulla kävely välillä sujuu ja välillä ei ja välillä pitää kantaa siitäkin syystä, että taas jotkut huoltoyhtiöt kylvää suolaa kadulle. Koirien tassut ei sitä kestä. Kun päästään puistoon niin siellä onneksi nyt ihanan valkea lumipeitteet ja aurat kävelytiet.

Pennut juoksee valjaat ja hihna perässä roikkuen vapaana puistossa. Kadulla harjoitellaan vain katsomaan ihmisiä, ei mennä luokse, koska isona niitä ei kukaan enää pysähdy kuitenkaan rapsuttamaan, päinvastoin monet ohikulkijat pelkää koiria. Koirat oppii väärällä tavalla kiinnittämään ohikulkijoihin huomiota jos aina mennään ihmisten luo.
Puistossa saavat sitten mennä ihmisten luo. Sama pätee koiriin. Kadulla, portinpielissä ja ovilla on kyseessä monen koiran oma reviiri ja vastaanotto ei välttämättä ole ystävällinen. Puistossa on yleensä toisin. Ollaan tavattu monen kokoisia ja näköisiä ja eri värisiä ystävällisiä koiria. Harrastetaan myös seisoskelua isossa laumassa. Kun lähes kaikki voivat siinä olla irti niin suhtautuvat toisiinsa mukavasti. Uusiin koiriin tutustutaan aina varovasti/hitaasti lähestyen hihnassa ja kysytään samalla tykkääkö kyseinen koira pennuista.

Ludde ja Yrtti painelee puistossa jo aika kovaa, joten hihna valjaiden perässä on tarpeellinen, jotta ne saa kiinni, etteivät mene suin päin ihmisten ja tuntemattomien koirien luo. Vaikka ihmiset puistossa suhtautuvat niihin positiivisesti (ovat tosi söpöjä villapaidoissa), niin voivat jäädä vahingossa jalkoihin, koska eivät yhtään osaa varoa ihmisten jalkoja. Ilman villapaitaa, valjaita ja hihnaa ei myöskään ulkona lainkaan olla, koska siten vain ne on kiva juttu, merkitsevät aina ulos pääsyä.

Osa päiväohjelmaa on peruskoulutus: luoksetulo ja istuminen käskystä, josta palkitaan, kun jaksavat hetken olla ihan paikalla istumassa ja katsoa silmiin. Samaa harjoitellaan myös ulkona. Lisäksi harjoitellaan lelun noutoa. Lempilelut on kaksi lelukania (lasten kirppiskamaa), jotka annetaan vain kun leikitään yhdessä. Pehmolelun tuonnista paras palkinto mäyrikselle on sen yhdessä repiminen/kiskominen/vetäminen. Hetken kuluttua voivat jo irrottaa ja kun taas istuvat paikallaan hetken niin lelu lentää taas noudettavaksi. Tämä leikki onnistuu joskus myös samalla kun katsoo telkkaria. Vega osallistuu leikkiin myös mielellään ja sitten leikissä on mukana usein monta lelua. Tuotu lelu voidaan vaihtaa myös toiseen joka lentää kun yritetään saada eka lelu irti hampaista. Lelunvaihtona tuo irrotus ja uusi nouto helpoimmin onnistuukin. Pennut tuo lelun aina keittiössä saman tuolin alle tai viereeen, joten kun istuu sen viereisessä tuolissa ylettyy repimisleikkiin mukaan. Hakevat yhteisnoutona välillä kolmistaan. Jos Zola on kylässä niin Zola saattaa kyllä viedä lelun eteiseen asti kun haluaisi että muut koirat ajaa sitä takaa. Ihmisten ei kannata koiran kanssa takaa-ajoleikkiä leikkiä, siihen loppuu nimittäin noutaminen. Yksinään Zola kyllä osaa tuoda ihmiselle lelun.

Keskellä päivää pennut ovat kahdestaan keittiössä ja varmaankin nukkuvat suurimman osan ajasta. Isot pääsee vapasti kulkemaan sinne, mutta ovat mieluummin työhuoneessa nukkumassa päiväunet. Iltapäivällä Ilmari tulee koulusta ja sitten koirat käyvät lyhyellä pissatuksella kadulla. Työpäivän päätteeksi mennään sitten 18-19 maissa (aluksi vain päivänvalolla) pidemmälle lenkille puistoon asti isot ja pienet erikseen. Pennut kyllä kulkee Zolan tai Uuvan kanssa paremmin/helpommin kadulla, mutta on hyvä, että ne oppivat tulemaan toimeen ilman isojen tukea ulkona. Päivä/iltaohjelmassa saattaa olla myös kyläily, jolloin jompikumpi tai molemmat jää Uuvalle tai Zolalle kylään. Tuija pääsee kokoukseen tai siivoamaan. Meillä ei illalla jätetä koiria koskaan yksin koska silloin isot alkaa kuunnella kadun ja rappukäytävän ääniä joita myös aika lailla kuuluu sisälle kun koiranomistajat lähtee lenkille työpäivän jälkeen tai naapurit kuntoilee rappukäytävässä portaita juosten välttänen hissin käyttöä.
Telkkari katsellaan illalla yhdessä. Välillä hissukseen ja välillä riehuen. Iltahepuli on yleinen ilmiö. Se tulee yleensä just ennen nukkumaan menoa kun on käyty vielä kadulla kävelyllä ja pissalla. Pennut vetää tuhatta ja sataa ympäri keittiötä ja Vegan usein osallistuu myös riehuntaan. Rauha onneksi palaa kun valot sammuu ja keittiö hiljenee muutenkin. Pennut menee lempipaikkaansa tuolin alle nukkumaan. Yrtti saattaa joskus jäädä myös koirankoppaan nukkumaan.

Tän viikon uutuus juttu on ollut portaissa kävely. Hissillä ajetaan pentujen kanssa alas, mutta se on ilmeisesti hiukan epämiellyttävää (äänekästä), koska lähtivät heti portaisiin isojen perässä. Meillä on 30-luvun kiviportaikko, joka hiukan kaareva, joten pennuillekin löytyy sopiva askelväli jostain kohti portaita. Aika lailla vauhtia siinä kuitenkin pitää olla, että liukastumatta pääsee tokaan kerrokseen. Vielä kestää kauan ennen kuin niiden koordinaatio riittää alaspäin menoon. Isot meillä kävelee aina portaan ylös ja alas. Se on myös opittu taito, jonka oppii vain harjoittelemalla. Sen huomaa, kun kasvatit, joilla ei portaita, tulee kylään tai hoitoon. Menee muutama päivä ennen kuin portaissa kulku sujuu ilman vastustusta.
Tällä viikolla on kiinnitetty huomiota myös siihen, että kylässä Uuvan tai Zolan luona, jossa ne pääsee ulko-ovelle, ne aina istuvat kauniisti, kun ovikello soi, ennen kuin mennään avaamaan. Meillä ne vain näkee ovelle, mutta ei aidan takia pääse sinne.
Meillä isot harjoittelee kanssa tehostetusti rauhoittumista ovikellon soidessa, ennen kuin ovi avataan on istuttava paikalla. Palkitseminen on mäyrikselle tosi tärkeää. Niitä voi siten kouluttaa minkä ikäisenä vain. Välillä jostain syystä (omistajan laiskuudesta...) joudutaan palaamaan back to basics ja aloittamaan ikään kuin alusta joku koulutusosio. Mutta  jos jaksaa 2 viikkoa olla järjestelmällinen ja johdonmukainen niin kyllä aikuisenkin kanssa tuloksia näkyy.
Lempiohjelma on Liv-kanavan Victoria Stilwellin koirankoulutusohjelma joka keskittyy ytimeen eli omistajan koulutukseen. Ei haittaa vaikka tulee katsottua uusinnatkin. Näkyy koko maassa la ja su klo 18 ja ainakin torstaina myös johonkin aikaan.


20.2.2010
Ulkona superkylmä, tuuli tekee sen että vastaa jo 30 asteen pakkasta. Isotkaan ei tarkene kuin pikapissalle. Pienet oli pettyneitä kun ei tullutkaan niiden vuoro ulkoilla. Sasukin taitaa pohtia että jääkö nämä nyt tänne meidän laumaan ja tuli avuksi leikittämään pentuja keittiössä. Isot pääsee sinne ja pois miten tahtoo, mutta Sasu on vasta nyt alkanut tulla sinne mukaan.
Vega leikittää pentuja tosi paljon. Etenkin illalla on täydellinen hepulihetki, kaikki juoksee pitkin keittiötä tuolien ja pöydänajaljojen välistä syöksähdellen koiransängyihin ja pesäpaikkoihin kaapin alle ym. 10-15 minuutin riehumisen jälkeen sitten nukkuvat tosi sikeästi.
Lelujen heitto ja nouto on myös helppoa juoksutusta. Leluja pitää muutenkin olla käsillä, että saa pennut pois omista lahkeista silloin kun innostuvat liikaa riehumaan. Hampaat on tosi terävät ja jää vahingossakin jumiin vaatteisiin. Lahkeet tai sukat vaihdetaan omaan leluun.
Pupun nouto ja kiskonta on hauskin leikki. Saa syöksyä saaliin perään ja kun tuo takaisin saa palkinnoksi vetoleikin. Toisella pupulla saadaan uusi nouto ja eka pupu irtoaa hampaista. Itsensä pitää toki sijoittaa väylälle, ovat viemässä pupua/saalista aina pesäpaikkaansa. Noutoharjoituksia tehdään niin kauan kuin vielä sujuu. Pennun perään ei lähdetä lelua hakemaan koskaan, vaan heitetään uusi lelu, jos lelu ei tule takaisin käsietäisyydelle. Leikin voi aivan hyvin lopettaa siihen, että pentu saa viedä saaliinsa pesäpaikkaan. Leikki ei ole mikään voittaja-juttu pentujen kanssa. Isotkin antaa pentujen voittaa leikit, niin kauan kuin se on leikkiä. Muokkaa pentujen itseluottamusta. Tässä vaiheessa ei tarvitse pelätä ainakaan pk.mäyriksen kohdalla, että tulisi joku dominassiongelma. Viimeinen sana on ymmärretty uusimpien koiratutkimusten (vrt. vangitut sudet) mukaan aivan väärin.

19.2.2010
Taas kylmeni ja nyt täytyy olla tarkkana pentujen ulkoiluajan kanssa. Parhaiten kylmyyden huomaa, kun jättää omat hanskat pois; kun omat kädet jäätyy on aika palata sisälle. Pentujen villapaidat ei pidä tuulta ja tassujen kautta kylmyys hiipii ylöspäin. Pentujen iho, anturat mukaan  lukien, on tosi ohut vielä. Koiratkin voi kylmettyä ja saada esim. virtsarakontulehduksen. Pennut on kuitenkin tottuneet pääsemään vuorollaan ulos isojen jälkeen, mutta tulivat itse suosiolla lumitraktorin ihmettelyn jälkeen ulko-ovelle. Hissillä ajellaan jo melko tottuneesti, vaikka hississä on valot rikki ja se pitää aika lailla ääntä.
Isot lähti takit päällä innoissaan ulos, mutta jäällä tuuli sen verran, että tarettiin kiertää vain yksi saari, kun oltiin yksimielisiä suunnasta kotiin. Itsellä lasketteluvaatteet ja kunnon talvimaastokengät pitää kylmän loitolla, mutta naama alkoi paleltua ihan oikeasti. No, saatiin juosta saaressa ihan yksin, ilman pelkoa hyvinkin kaukaa luokse juoksevista isoista koirista. Taisi jäädä monelta koiralta pitkä aamulenkki väliin.
Pennut on kyläilleet yksitellen Zolan tai Uuvan kotona saadakseen sosiaalista vaihtelua päivään. Ulkona ihmetellään ohi kulkevia ihmisiä ja lähdetään helposti heitä seuraamaan. Koulutuksessa pitää jo nyt päättää, ettei kadulla kiinitetä ihmisiin huomiota. Söpö pentuaika mene äkkiä ohi ja ohikulkijat ei kuitenkaan enää sitten pysähdy pentua ihailemaan ja rapsuttamaan. Säästetään vieraisiin ihmisiin tutustumiset puistoon, jossa todennäköisesti ihmisillä enemmän aikaa tutustua pentuun siten, ettei se pelästy yläpuolelta äkkiä lähestyvää kättä ja oudolla äänellä puhuvaa. Puistossa voi jopa antaa tuttujen käteen pennulle annettavaa syötävää luoksetulon palkaksi.
Samoin katsellaan vain ohikulkevia koiria kadulla, eikä mennnä tervehtimään. Uusiin koiriin tutustumiset säästetään myös puistoon, jossa puolin ja toisin aikaa tutusta rauhassa, ei kenenkään kotiovella tai reviirillä. Aika hyvin koirien omistajat täällä osaakin tuon kadulla ohittamisen. Pentujen näkökulmasta on nähty tosi jättiläisiä, jotka onneksi vain kulkee reippaasti ohi. Omat koirat riittää vielä tässä vaiheessa pentujen koirakavereiksi. Ollaan kuitenkin liikuttu isoista yhdessä vain Zolan ja Uuvan kanssa ulkona, koska niillä on paljon koirakavereita ja avoin suhtautuminen uusiinkin koiriin. Pennut oppii niiden seurassa myös luottamaan vieraisiin koiriin.
Vega-mummi on ottanut vähän emon asemaa (on myös koiralaumanjohtaja) ja ottaa puolustuskannan ulkona toisiin koiriin nähden eli ei ole siksi hyvää ulkoiluseuraa pennuille. Sasulla puolestaan on niin ikävät kokemukset lähialueen koirista, ettei se halua tutustua yhteenkään uuteen koiraan ja mielellään ei edes kävellä samalla puolella katua, jos voi valita. Sasun kimppuun on käynyt täällä ihan ilman Sasun omaa panosta 8 eri koiraa, jotka on olleet joko liian löysällä flexissä omistajan edellä tai ampaisseet irrallaan jostain porttikäytävästä tai puistossa muuten vain ohikulkiessa, ja päättäneet purra Sasua, joka puolestaan on ollut kiini eikä ole päässyt siksi pakoon. Tälläiset hvyin nuorena saadut kokemukset on tosi vaikea ylittää tai siedättää koiraa niistä pois. Vastaantuleviin kun ei täällä (koiratiheys liian suuri) voi oikeasti luottaa. Aina tulee se uusi, joka onkin kiukkuinen oikeasti, vaikkei omistaja sitä ole ehkä niin osannut tulkita. Oikeasti hyökkäävä koira kun ei yleensä varoita haukkumalla tai edes murisemalla vaan nappaa heti kiinni. Sasun käytös on opittua eikä perinnöllistä mitä vahvistaa se ettei sen tytär Zola pelkää muita koiria. Sitä ei ole päästetty emon kanssa ulkoilemaan kyseisestä syystä paljoa. Zola on oppinut isoisoäiti Uuvalta luottavaisen suhtautumisen toisiin koiriin, yhdessä ovat paljon ulkoilleet. Uuvan kaverit on Zolankin kavereita ja Zolalla on lisäksi ihan omia nuoria remukavereita.
Olen itse hyvä neuvomaan muita koirankasvatuksessa, mutta tässä kohti olen itse joutunut luovuttamaan Sasun kanssa. Sitä ei voi enää siedättää hihnassa vieraisiin koiriin. Mutta jos ollaan kaikki irti jossain tutussa paikassa niin vieraatkin koirat on ok, kunhan pakomahdollisuus Sasulla on, eikä vieras koira sitten ala sitä jahtaamaan. Kaupunkikoirilta on ehkä liikaa vaadittu että niiden pitäisi tykätä kaikista muista koirista. Oikeastihan koira on laumaeläin ja sen lauma ei ole useita kymmeniä tai satoja koiria missään. Oman lauman merkityksen näkee hyvin siinä, että omat kasvatit voi tulla ihan vapaasti kylään ja tunnistetaan oman lauman jäseniksi ilman isoja hierarkia selvittelyjä. Vega on ehdoton laumanjohtaja, mutta reilu sellainen, ei alista turhaan ketään.

15.2.2010
Pennut herää, kun ensimmäinen ihminen hiippailee keittiöön aamiaiselle. Iloinen hännänheilutus vastassa. Istutaan hetkeksi alas lattialle, jotta voidaan olla sylikkäin. Opetellaan samalla, ettei aamutakkia saa purra. Tunti kuluu yhteisissä aamutoimissa ja sitten on aika odotella hetki yksikseen, kun isot koirat pääsee pitkälle lenkille.
Tänään oli taas upea keli kävellä meren jäällä ja läheisissä saarissa. Laitureita pitkin pääsee turvallisesti rantaan, vaikka vettä on vähän noussut jään päälle. Sasun kanssa saa vähän varoa sitten kun rannat alkaa enempi sulamaan, ettei varikset juoksuta sitä avantoon. Variksilla näytti ainakin tänään olevan hauskaa koiran juoksutus pitkin saarta nenä taivasta kohti. Sasu on jo niin vanha, että tietää, ettei saa lentäviä lintuja kiinni, mutta meni varisten leikkiin mukaan silti.Tänään harjoiteltiin koirapillin vihellyksestä luoksetuloa. Mäyrikselle tärkeää että saa aina palkan kun tottelee. Kun koirat nälkäisiä toimii mikä tahansa kuivamuonanappula palkintona.
Viikonloppuna oli hieno laskiaismäkikeli ja koiranomistajien lisäksi oli saarissa käynyt muitakin poluntallaajia. Oli paljon kevyempi 1,5 tunnin lenkki, kun ei tarttenut ihan umpihangessa tarpoa. Lunta on niin paljon, että polut kyllä vieläkin välillä upottaa. Koirillekin rankka lenkki pomppia eteenpäin välillä kinoksiin humahtaen. Pakkasta oli taas yli 10 astetta, mutta takki päällä koirat tarkeni hyvin, kun juoksivat lujaa. Kotiin lähdettiin kyllä sitten mielellään ja suoraan ruuan jälkeen nukkumaan.
Isojen palattua oli pentujen vuoro lähteä ulos ja ne sen hyvin tietävätkin jo. Kaksi innokasta oli ovensuussa jonossa istumassa, jotta saadaan ensin villapaita ja valjaat päälle. Sitten hissiajelua kadulle ja kadulla eestaas juoksentelua ja valjaisiin totuttelua. Vielä sisäpihalle vähäksi aikaa vapaana juoksemaan hippaa. Traktorin mennessä kadulla ohi käytiin sitä vielä ihmettelemässä. Ohi kulkevat autot ei enää herätä kuin hiukka ihmetystä, varoa eivät autoja yhtään osaa.
Sitten tassuja jo paleli, jotta kotiin oli 10 minuutin jälkeen mentävä. Hissi on vielä outo juttu, eikä vapaaehtoisesti sinne vielä sisään mennä. Hissin lattialla kuitenkin rauhallisesti odotetaan hissin pysähtymistä. Kotiovelle on kuitenkin kiva päästä, vaikka rappu haiseekin pahalta (=pesuaine?). Ja isot ottaa iloisesti vastaan, jotta pienet palasivat vielä! Sitten takit ja valjaat pois, lisää ruokaa ja nukkumaan takaisin.

13.2.2010
Pennuista Yrtti Yliveto ja Yön Ylkä etsivät vielä hyviä koteja. Yrtistä on ajateltu sijoituskoiraa ja Ylkäkin näyttäisi kelpaavan näyttelyynkin. Pentuja totutetaan ikäkauden mukaisesti kaikkeen tarpeelliseen välttäen kuitenkin tarkkaan ikäviä kokemuksia. Uudet asiat aina pelottaa vähän, mutta kun ne annostellaan pienissä erissä ja päästään aina tuttuun kotiin takaisin turvaan, niin sietokyky uuteen kasvaa hallitusti ja maailma avartuu päivä päivältä.
Viime viikolla oli uusia asioista autoilu omassa kassissa sylissä. Aloitettiin myös kyläilyt. Molemmat on käyneet yksin kylässä viettämässä aikaa uudessa ympäristössä. Ottilia ja Zola toisessa perheessä ja mummi ja Uuva toisessa. Pienen ihmettelyn jälkeen on sujunut hyvin. Kyläily vaatii toki vastapuolelta pentuaikaan kuuluvien pissalätäköiden sietoa eli sanomalehtiä sopivin välein ja matot pois lattialta.
Kadulla on myös käyty valjaissa kävelyllä. Tarkkana ollaan kuitenkin, ettei törmätä kotikadulla toisiin koiriin. Kotikadullamme asuu tai sen läpi kulkee jopa 30 eri koiraa, joitten ystävällisyydestä ei ole takuuta jos omalla kotiovella kohdataan. Kaikki koirat eivät myöskään osaa koirienkieltä tai käyttäytymismalleja ja voivat antaa aivan väärän esimerkin vieraista koirista käytöksellään pennuille. Meidän omat koirat osaa koirienkielen ja opettaa sitä pennuille.
Vega on välillä mukana ulkona tukena, jos otan vain toisen pennuista kerrallaan  katukävelylle.  Takkanan ollaan ettei Vega silloin hauku mitään vaikka onkin innoissaan luottamustehtävästään. Pennut ei vielä itse lähes lainkaan hauku, mutta imevät vaikutteita muista.
Nyt on ihanan puhdasta lunta myös kadulla. Turvallisuuden tunnetta ja maailman hallintaa auttaa se, että kuljetaan samaa reittiä edestakaisin. Koti löytyy omia jälkiä pitkin. Ihmetystä aiheutti tänään kun mentiinkin rappukäytävän kautta suoraan kadulle ja porttikkäytävän kautta pihalle, eikä pihaovesta pihalle. Tänään ajeltiin myös hissillä edes takaisin ulos ja kotiin. Rappukäytävää ei ollut tänään pesty joten se ei haissut kovinkaan pahalle koiran nenään vaikka onkin aika liukas.
Sisäpihalla käydään juoksemassa vapaana pari kertaa päivässä. Tarpeen mukaan vielä illalla myöhään, jotta saadaan iltahepuli riehuttua ja nukkumaan asetuttua helpommin.
On ihmetelty sylissä traktoria, roska-autoa, lumikuorma-autoja ja roskakuskeja vetämässä kolisevia roska-astioita pihan poikki. Ohi kulkevia pikkuautoja katsotaan jo maasta käsin.
Päivärytmi on aika hyvä: aamu alkaa klo 7 (lauantaina klo 8) Tuijan noustessa aamiaiselle ja keittiöön. Pennut heräilee, venyttelee tai on jo keittiön ovensuussa odottamassa istuen. Sylissä istutaan sitten vähän aikaa ja Vega-mummi tulee myös tervehtimään pennut, jotka nuolee sen naaman pentutyyliin. Sitten kahvin ja puuron keitto, sanomalehden luku, aamukakkojen keruu, ruokaa pennuille. Ennen 8 tai 9, riippuen Ilmarin kouluun menoajasta, lähdetään isojen kanssa saatille ja lenkille. Kotiin jäävät opettelevat odottamaan vuoroaan. Pientä vaikerrusta ei kauaa kestä. Isojen palattua pääsevät  pienet pihalle juoksemaan. Viikonloppuna ja tarpeen mukaan (Tuijan kokoukset muualla) mennään isojen kanssa vai lyhyelle pissa-kakkakäynnille ja toinen pentu kerrallaan mukana kadulla. Pennut kuitenkin tarttee jo sen aamujuoksentelun pihalla jotta menee uudestaan nukkumaan. Isojen kanssa voidaan pitkiä lenkkejä siirtää tarpeen mukaan, tavoitteena kuitenkin että päivänvalolla on aina se vähintään yksi pitkä lenkki (= 1-1,5 h) ja muuten useita pissakäyntejä. Ei se koirankaan rakko ihan mitä tahansa kestä. Mikä on kohtuullista koiralle? Voi katsoa joskus kellosta kuinka usein käy itse pissalla ja miettiä miltä tuntuu jos ei aina pääsekään vaikka pitäisi. Pennuilla pidätyskyvyn kehittyminen on myös fyysinen juttu ja mahdollista vasta noin 6-7 kuukauden iässä pitkä yö tai pitkähkö päivä. Koirillakin pidätys on helpompaa yöaikaan kuin päivällä. Pentujen kanssa pitää olla kärsivällinen ja sietää tuo sisäpissailuaika, ilman suuria tunteita. Muuten saa ongelman aikaiseksi, kuten ihmisvauvojen liian tiukalla pottakasvatuksellakin. Pennuissakin on myös yksilöllisiä eroja fyysisen pidätyskyvyn suhteen. Henkistä pidätyskykyä eli opettelussa on omat sääntönsä joista tärkein on se ettei itse hermostu. Annetaan vain positiivista palautetta kun pissat menee sinne mihin halutaan.


11.2.2010
Käpälämäki Vilma Vipeltäjä, jonka pentupäiväkirjat tässä blogissa on, sai pennut syksyllä. Yön Ylkä ja Yrtti Yliveto on vielä ilman hyvää omaa kotia. Käytiin tänään eläinlääkärissä saamassa eka rokotus samalla kun Vega-mummi ja Sasu-täti tai rabiesuusintarokotukset ja Hiltu-täti kävi antamassa verinäytteen rabiesvasta-ainetestiä varten.
Isojen kanssa suunnitellaan edelleen Ruotsin mejä-koereissua. Siihen tuo vasta-ainetesti on pakollinen, jotta päästään reissaamaan länsinaapuriin. Hiltulla on jo kaksi Suomen sertia, joten alle kaksivuotiaana se ei tarvitse mihinkään niitä enempää. Sen kanssa käydään nyt sitten vain kansainvälisissä näyttelyissä, josko niitä cacibeja voisi saada. Hiltusta kun tuli jo Pohjoismainen Juniorivoittaja 2009 tittelin haltijakin Messukeskuksen jättinäyttelyssä. Mutta kunnon koetulokset pitäisi jostain lajista saada. Mejästä sillä on jo syksyltä AVO3 tulos,  mutta se ei riitä muotovalioitumiseen, kaksi kakkosta tai yksi ykkönen pitäisi saada.
Pennut on tosi reippaita ja ihania. Niiden kanssa elellään kuin omien, jotta tottuvat normaaleihin ikäkauden juttuihin, vaikka vielä sitä ihan omaa kotiaaan odottavatkin. Lapset antoi jo lempinimetkin; Yön Ylkä on Ludvig alias Ludde ja Yrtti on Bebe. Luddesta taitaa sittenkin tulla myös näyttelykoira, kun sen toinen kives oli vihdoin mennyt paikoilleen. Bebe uhkaa jäädä meille, koska sitä ei anneta kenelle vaan, vaan etsitään sijoitusperhettä yhteiseen harrastukseen. Nyt pentuse käy pari kertaa päivässä villapaidat päällä juoksentelemassa sisäpihalla, remuaa isojen koirien kanssa, nukkuu ja syö, leikkii leluilla ja istuu sylissä.
Yksi veljistä osaa jo istua, maata ja antaa tasssua. Nämäkin jo opettelevat istumista rauhallisena, odotusta, lelujen noutoa ja luoksetuloa. Ulkona ei meinaa kyllä enää kiinni saada. Vaikka tassuja paleltaa pakkasessa villapaidasta huolimatta niin kivaa siellä. Pakkanen taas muuttui kireämmäksi ja ulkoilut lyheni alle kymmenen minuutin pätkiksi.  Nukkuvat vielä kahdestaan keittiössä hissukseen kun muuta vaihtoehtoa ei olla opetettu.